keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Terveyttä, innnostusta ja onnistumisia vuodelle 2015!

Otsikossa ovat suurimmat tavoitteemme vuodelle 2015. Toivon niitä myös muille. Tämä vuosi on ollut jotain, mistä vain salaa haaveilin, kun Olli tuli minulle. Nyt en uskalla odottaa yhtä hyvää vuotta. Ennen kaikkea pitäisi osata nauttia niistä jokaisesta hetkestä, kun saa mennä täysillä.

Ensi vuodelle varmistui taas yksi iso kisareissu, European Open Saksassa. Alla medien 10 parhaat (jos vain kaikki pisteet on tulleet). Meille Ollin kanssa kertyi huimat 105 pistettä. Ja erityisen ylpeä olen meidän pistekeskiarvosta 4,42 eli tulostaso ollaan saatu kohdilleen.


Joulu meni ja ei treenattu niin paljon kuin piti. Molemmat koirat ovat jokseenkin jumissa. Typerät liukkaat kelit ja kylmyys! Hallilla on kuitenkin välillä tullut käytyä. Kävin muun muassa vetämässä kaverin viikkotreenit. Koirakot olivat möllikoiria, joten tehtiin helpohko ratapätkä niin ettei kovin montaa kentällä ollutta estettä tarvinnut siirtää.
Möllirata - lainattu blogista: http://toiveestatodeksi.blogspot.fi/2014/12/agility-7.html
Suunnitelmissa oli siis treenata suoralla etenemistä sekä takana leikkausta. Takana leikkaus sopi esteväliin 7-8. Välin pystyi myös tekemään valssilla tai persjätöllä, mutta koiran linja oli parempi ja oma liikkuminen oli helpompaa takana leikkauksella. Osa koirista teki koko rataa ja osa harjoitteli pituutta ja rengasta erikseen ja sitten muuta rataa pätkissä. Ihana huomata kuinka on taas päteviä koirakoita muodostumassa!

Hyvä hyvä, ja sitten kohti 2015 vuotta!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Niinun valmennuksessa

Olimme Ollin kanssa Niina-Liina Linnan valmennuksessa. Mitä parhautta! Radassa oli paljon tekemistä, mutta ei mitään yli vaikeaa. Kompastelimme sen ensiksi lähes kokonaan läpi. Sitten lähdimme siistimään. Ja kuinka paljon paremmaksi se tulikaan. Ollin kanssa on niin siisti vetää linjat suoriksi ja rytmittää kulmissa kääntymiset.

Pakkasessa tunnin odottelun jälkeen kieltämättä tuntui, ettei harrastuksessa ole taas mitään järkeä. Mutta sitten lähdimme lämmittelemään. Puolen tunnin hölkäilyn jälkeen lämpö oli palannut kroppaa. Treenatessa tuli puolestaan hiki. Onnellinen hymy oli minun ja Ollin kasvoilla treenin jälkeen. Tästä me taas tykättiin :) Ei saa antaa periksi.

Koska on meidän vuoro?!?
Kiitos treeneistä!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Olli 6 v.

Tänään on Ollin syntymäpäivä, 6-vuotta. Onnea Olli ja sisarukset Oliver, Nuutti, Chili, Hilppa ja Misty!

Olli oli pienenä todellinen riiviö, mutta silti aika arka ja herkkä. Me tehtiin todella paljon yhdessä. Harrastettiin, leikittiin ja käytiin uusissa paikoissa.





















Olli on aina ollut minun koira. On se kiintynyt muihinkin perheen jäseniin, mutta minä olen tärkein.

Agilitytreenit alkoivat jo pentuna. Tutustuttiin kenttään, leikittiin kentällä, juostiin yhdessä ja sitten Olli pääsi kokeilemaan esteitäkin. Tärkeimpänä päämäränä oli, että haluisin koiran joka irtoo ja juoksee. Lisäksi koiran hyvinvointi on ollut tärkeää, lihaskuntoa ja tasapainoa on kasvatettu pienestä lähtien metsässä ja toisten koirien kanssa leikkien.
 
 Olli on kaunis koira ja nyt kun ikää on tullut niin on siitä on tullut myös komea. Pienenä Olli luultiin tytöksi, kun sillä ei ollut uroksille ominaista massaa. Mutta mitä urheilukoira massalla tekisikään..?
 Kaiken aktiviteetin lisäksi on levättävä. Nykyään Olli jopa tykkää nukkua, eikä se ole vain pakollinen paha.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Tamskin kisoissa

Olli on mitä parhain kisakaveri. Tamskin kisoissa SportDogParkilla me tehtiin se taas, tänä vuonna jo neljäs kerta, kun saatiin triplanolla! Palkinnoillakin oltiin jokainen kerta :)

Jotain kotiin tuomisia
















Kisat alkoivat Esa Muotkan hypärillä. Rata oli vauhdikas, paljon paljon suoria putkia, mutta ei kuitenkin hirveitä putkijarru kohtia.
Starttasimme noin puolessa välissä. Kisaajia oli muuten yli 50! Tästä on tosissaan tullut suosittua puuhaa. On muuten aika rankaa pitää itsensä ja koiransa lämpinänä koko 6 tuntia mitä kisapaikalla oltiin. Heti, kun vähän pääsi jäähtymään, niin piti aloittaa lämppään seuraavaa starttia varten. Mitähän sitten kunnon pakkasilla...

No, mutta miltä se sitten tuntui mennä taas radalla pitkästä aikaa, tietäen, että meistä on jopa MM-pronssiin... Samaa kisaamistahan se on. Edelleen pitää hoitaa kaikki rutiinit, valmistautua, jännittää, pitää itsellä sopiva vire, lämmitellä sekä itsensä ja koiransa, ja sitten vain suorittaa. Kaikki valmistelut eivät menneet nappii ja meno tuntui ekalla radalla kökköiseltä. Unohdin taas, että olisi voinut hengittää enemmän. Ja vaikka rata olikin koiralle aikamoista rallatusta, niin itse joutui rytmittämään ja pysähtelemään suorilla putkilla aika paljonkin. Oli vaikea päästä agilityn vauhdin hurmokseen. Me saatiin kuitenkin nolla ja oltiin sijalla 2. Ja jälleen saatiin yksi oma tavoite, kun nopeus oli yli 5 m/s.



Seuraavat radat tuomaroi Arto Laitinen. Molemmilla radoilla selvisi perusohjauksilla. Pari kohtaa oli, joita piti miettiä, mikä se paras tapa itselle on. Pääsin fiilikseen ja Ollinkin vire nousi entisestään. Saatiin juosta yhdessä. Viimeisellä radalla oli pakko vähän testata puomin kontaktilla 2o2o:a. Läpihän se tuli, vaikka vähän yrittikin pysähtyä. Mutta se ei haittaa, ei se aina ole niin tarkkaa. B radalla sijoituttiin 2. ja A radalla voitettiin.


Palkinnoiksi tuli leluja, koiran peti ja suklaata. Vaikka kisapäivä venyi  6 tuntiseksi niin ei haitannut. Olihan minulla maailman paras kisakaveri tosiaan mukana <3

tiistai 9. joulukuuta 2014

Ollille 7 jälkeläistä lisää

Velda ja pennut
Ollin jälkeläismäärä kasvoi 7.12.2014 seitsemällä pennulla (4 urosta, 3 narttua). Ihania matosia ja kohta ne jo juoksee täysillä..!
Lisää pennuista voi lukea Damliers-kennelin blogista: http://damliers.blogspot.fi/

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvinvointia

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!


Meillä on yritetty paratantaa viime viikot hyvinvointia. Ulkona säätila on ollut vähän kehno ja pimeä, mutta ei saa antaa sen liikaa haitata. Ego ja Olli molemmat ovat käyneet hoidossa. Ego sai fyssarilta kunto-ohjelman. Syvien lihasten vahvistusjumppaa kaksi kertaa päivässä ja vielä venyttelyt illalla. Olli on samalla myös aloittanut tehojumppailun.

Myös venyttelyt on jäänyt vähemmällä, joten sekin palasi taas ohjelmistoon. Muun muassa hauista en ole ymmärtänyt venyttää Ollilta ikinä. Kireä se onkin. Kannattaa agilitykoirien siis ottaa hauisvenytys myös mukaan venyttelyohjlemistoon! Tästä blogista löytyi hyvä suht hyvä kuva haukkarin venytyksestä ja muuten ohjeita koiran venyttelyyn.

Lisäksi koirat kävi uimassa Tampereen koirauinnissa. Egokin lopulta rohkaistui hakemaan itse leluja. Olli oli alusta lähtien kunnon vesipetona. Erittäin hyvää lihastreeniä syksyn liukkailla ja sateilla, kun pihalla ei halua olla.

Lisäksi olen panostanut treeniä ennen lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn. Ilmojen viiletessä ja liukkailla vammoja tulee niin herkästi. Molemmille koirille hommasin takitkin. Egokin sai ensimmäisen kerran ihan ikioman takin, joka ei ole liian pieni :D


Agilitya ei ole ollut montaa kertaa viikossa. Ollin kanssa ollaan vahvistettu esteosaamista ja testailtu ohjauksia. Alla on video, jossa on muutaman variaatio, joissa vetailin pakkovalssia ja saksalaista, sekä erilaisia pujotteluun vientiä. Lopussa oli vielä keinu, että pääsen palkkaileen nopeista suorituksta.



tiistai 18. marraskuuta 2014

WAO - toukokuussa!

Päädyin harkinnan jälkeen osallitumaan WAOn karsintaan. Koska minulla on huippukoira, jonka kanssa on superia kisata niin miksi en käyttäisi säätöjäni ja lähtisi taas ensi kesänä ulkomaille kisaamaan. Kisakalenteri täyttyi siis uudella kisalla eli toukokuussa Ollin kanssa Hollantiin World Agility Open -kisaan.

Karsinnan jälkeen me treenattiin. Rata oli hieman erityyppinen mitä suomessa ollaan tottuttu. Todella hyvää harjoitusta siis.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Egosta ei tule huippuagilitykoiraa

Fyssari huomasi, että Ego on selästä jumissa ja jumitus tuntui muultakin kuin vain lihaperäiseltä.

Me mentiin sitten kuvauksiin. Alunperin piti odottaa siihen, että Ego on 2 vuotta, mutta nyt tarvitsin heti vastauksia. Onneksi saatiin peruutusaika niin ei montaa viikkoa tarvinnut odottaa. Ego piti elämänsä ensimmäisen virallisen agilityloman. Muut lomat ovat olleet lähinnä taukoja, kun olen reissannut Ollin kanssa. En kuitenkaan ole treenannut Egolla paljoa. Usein ollaan oltu kerran viikossa treeneissä. Juoksareiden takia treeniä on tullut nyt useammin, mutta sekin on ollut paljon vain suoraa juoksemista.


Kuvauksissa eläinlääkärinä oli oikein pätevä Juha Kallio. Egon selkä aristeli vieläkin, kun siihen koski. Kun nukutuksen vaikutus alkoi, selvisi syy jumitukseen. Kun eläinlääkäri liikutteli Egon lonkkia, ne oikein heiluivat paikoiltaan. Ne ovat siis todella löysät.

Egon kanssa vei siis voi treenata niin paljoa kuin haluaisin. Pitää koko ajan seurata onko se kunnossa ja syviä lihaksia pitää vahvistaa paljon. Ei siitä siis ole agilityurheilemaan kanssani. Onneksi Egon lihaksisto on hyvässä kunnossa ja en ole liikaa treenauttanut sitä agilityssä, niin mitään rikkoa lonkissa ei ollut. Ja onneksi voin sentään vielä höntsäillä sen kanssa ja varmaan jotain starttejakin otetaan. Katsotaan mihin sen fysiikka riittää.

Kennelliitosta tuli tulokseksi B/C. Se ei kuulosta kovin pahalta. Mutta todellisuudessa lonkat ovat löysät ja kun puhutaan agilitysta, urheilusta ja huippuna olemisesta, niin siihen siitä ei ole. Onneksi koirani on kuitenkin terve! Niin ja selkä ja kyynärät ovat oikein hyvät.


maanantai 3. marraskuuta 2014

Kun jotain huonoa niin on hyvääkin

Mieli paranee kummasti, kun lähtee Ollin ja mukavan treenikaverin kanssa hallille. Ja kun treeni sujuu loistavasti, rata on jo valmiiksi rakennettu ja koira kulkee kuin unelma, niin ei jaksa murehtia vastoinkäymisiä tai sitä, että kotona ollaan vasta yhdentoista aikaan illalla.

Treenin ehdottomia plussia oli, että 2o2o:t toimi sekä puomilla että A-esteellä vaikka niitä kisakauden jälkeen en ole paljon muistutellut (tauko on tehnyt taas tehtävänsä ja koira oppinut itsestään ;) ), pujottelulla onnistui leikkaukset edestä että takaa ja huippuna kaikesta takanaleikkaus toimi paremmin kuin valssi ja keksin vielä miksi.

Kyseessä oli alla oleva radan pätkä, joka kuuluu siis pidempää versioon, mutta tuossa on se oleellisin. Halusin, että koira kulkee lyhintä linjaa pitkin eli kuvassa mittalinja. Sovitin ensiksi valssia esteväliin 3-4. Sen olisinkin saanut toimimaan nuolten osoittamalla tavalla kulku suunnilla, mutta vaikka pääsin esteeltä 1 lähtemään liikkelle hyvin niin en silti ehtinyt juoksemaan koiran linjan taakse ja kääntämään vielä oman kulku suunnan esteelle nro 4 kohti.

Mutta joko en ehtinyt, alla kuvassa sininen rasti kuvaa paikkaa jossa tein valssia -> koiran linja lähti kiertämään minua, ei todellakaan lyhyin reitti.
Tai en saanut käännettyä itseni tarpeeksi aikasessa, linjani lähti violetin nuolen suuntaan -> koira teki hirveän kaaren, ei todellakaan lyhyin reitti. Putki toisessa päässä vahvistaa entisestään efektiä.
 
 Niinpä testasin pientä vekkausta 3 esteelle ja sitten antaa koiran mennä ohi ja jatkaa este nro 5 putken päätä kohti niin koira liikkuu täydellisellä linjalla. Aina ei siis kannata rynniä.

2o2o toimii metsässäkin

maanantai 27. lokakuuta 2014

Celebration

Vaikka ollaan me vähän treenattukin on pysyttävä tärkeimmissä asioissa. :)

Vietin MM-pronssijuhlat. Yllätyin itsekin kuinka paljon agilitykavereita minulla on. Kaikkia ei pystynyt kutsumaan. Koska nyt puhutaan ihmisistä, jotka tykkää urheilla niin pitihän sitä vähän aktiviteettiä järjestää. Olli ei tähän juhlaan päässyt osallistumaan, mutta oli silläkin sentään hauskaa mökillä.

Ohjelmassa oli kuplapallofutis: 
Tästä se lähti
Ensiksi oli pallo
Sitten paljon palloa tavoittelevia kuplapäitä
Sitten sekasortoa (ja missä pallo?!)
Ja vähän kaatuiluakin nähtiin
Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja voittajat tunnistaa isoimmasta hymystä ;)
Koska kyseessä oli agilitykansa niin mehän ei vaan pelailtu vaan ohjelmassa oli turnaus, jossa muutama pieni vammakin saatiin. Mutta myös voittajat selvittettiin ja koska en ollut voittajatiimissa niin täytyy ottaa uusiksi joskus toiste! Ja oli muuten aivan mahtava laji. Täytti kyllä odotukset. Pelin finaalikoosteen näkee täältä https://www.youtube.com/watch?v=EHLthU4_dYs&feature=share

Jälkilöylyt kruunasivat illan :)
AWC-kakku
Agility on mukanaa tuonut muutaman uuden ystävän, hirveän määrän kavereita sekä lukemattomia tuttuja. Agility on myös vienyt minun vapaa ajan ja näin muut ystävyyssuhteet ovat valitettavasti jääneet vähemmälle. Mutta kai se on niin kaikissa lajeissa, kun jotain alkaa tekeen tosissaan on joidenkin muiden asioiden väistyttävä. Onneksi tosiystävät tajuaa, että se ei silti tarkoita, etten heistä välittäisi tai haluaisi kuulla miten heillä menee! Heistä muutaman kanssa sainkin sitten jatkaa juhlimista lähes aamuun asti. <3

tiistai 14. lokakuuta 2014

Elämää eteenpäin

Aika on mennyt hirvittävän nopeasti. Mitenkä MM-kisoista voi olla jo kuukausi...? Mutta niinhän se on, että elämä jatkuu. Niin ja Olli myös jatkamassa taas uutta sukupolvea.Velda kävi viime viikolla kylässä ja nyt odotetaan pentusia viikolle 50. Puppies, puppies <3 Pentusuunnitelmista voi lukea Damliersin nettisivuilta ja blogista, jos yhdistelmä vaikka kiinnostaisi ;)

Olli <3 Velda

Olli on pitänyt nyt agitaukonsa. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa sitten kuukauteen radalla (lukuun ottamatta IL-kuvauksia). Tehtiin vain vauhtipätkä kellotusta. Intoa oli hurjasti. Tehtiin keinukin siinä sivussa, eipä ole semmoisella vauhdilla sitä estettä hetkeen suorittanut. Tauko on siis tehnyt tehtävänsä. Harmittaa vain kuin tauolla piti tehdä niin kaikkea muuta kuin agilityä, mutta enimmäkseen aika on mennyt vain lepäilyyn.


Egon kanssa on kyllä tullut touhuttua. Se on päässyt pari kertaa tokotreeneihin ja se aloitti myös koiratanssi. Agirintamalla ollaan edetty hitaasti, mutta kehitystä silti näkyy. Hypyillä Egon mielestä vaikeaa on kääntymisten lisäksi vinojen hyppyjen ylitys. Tätä olisi voinut harjoitella jo paljon aikaisemminkin, mutta hyvä että sentään nyt tajusin. Puhun siis  alla olevan kuvan kaltaisesta vinosta suorasta, joka on erinomainen treeni heti perussuoran jälkeen. Sitten kun se menee voi suoran laittaa vielä vinompaan.
Alkeistreeniharjoitus
Juoksukontakteissa ollaan Egon kanssa tässä vaiheessa: (ei ole helppoa...!)
Kisaamisen aloitukseen menee siis vielä aikaa, mutta kisakirja jo saatiin hankittua. Vaikka aika rajatapaus onkin, se sai medin paperit.

Jospa tää blogikin kohta jatkaa perustreenamisjuttuja. Tää on ollut vain vähän ihmeellistä aikaa. Mutta kannattaa tosiaan tehdä töitä ja uskoa unelmiin. Sitä voi vaikka päästä MM-kisoihin tai sitten olla niin kuin Juuso ja toteuttaa unelmaansa lautailemalla Tallinnasta Helsinkiin. Pääasia on, että keksii mistä tykkää ja käyttää sitten aikansa siihen.

Ps. Iltalehdestä löytyi kiva pikku juttu ;)


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Mitä SEN jälkeen?

Ensinnäkin kiitos kaikille onnitteluista! Niitä on tullut paljon ja niitä on ihana saada. Arjen alkaessa ne ovat elävä muisto siitä kuinka onnekas olekaan. Välillä havahdun muista ajatuksista ja alan vain hymyillä. Se oli oikeesti totta.

Omituista on, että meistä on tullut myös julkkiksia. Voiton jälkeen mediat alkoivat tiedottamaan:

Pääsimme jopa Ylen URHEILUUNkin.
Sitten Aamulehden nettisivuille ja jopa pieni maininta paineittuun lehteenkin.
http://yle.fi/urheilu/suomelle_pronssia_agilityn_mm-kisoista/7470563?fb_action_ids=10152519318498409&fb_action_types=og.recommends
 
Sitten meistä tehtiin juttu ILTALEHTEEN. Nettivideo jo ilmestyi. Myös lehtijuttu on tulossa...
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/201409250132537_v6.shtml

 Meitä haastateltiin myös Suur-Tampere lehteen. Anu Kylven kirjoitti mielestäni hyvän jutun. Asiaa enemmän siitä mitä agilityurheilu on, eikä vain "temppuilusta".

Lisäksi meitä on muistettu ihanilla lahjoilla. Ja töissäkin tarjottiin kakkua kunniakseni! Loistavaa arjen piristystä, ettei omien unelmien täyttymys vain pääsisi unohtumaan :)

Kiitos "penturyhmäläiset" (ja Pätysen Jukalle valokuvaamisesta!)
Kiitos Tamskin valkkuryhmä!
Agilityrintamalla tarkoitus oli pitää taukoa, niin Ollin kuin minunkin. Kumpikaan ei onnistunut. Ollin tauon katkaisi Iltalehden kuvaus, mutta toisaalta sitä ei voi laskea treeniksi, joten kohta 3 viikkoa agitonta aikaa on ohi. Minun agilitytaukoni ei ollut tarkoitus ollakaan pitkä, mutta koulutukset ja jo maksetut agilitytunnin, joihin sitten menin Egon kanssa, estivät oikeastaan kokonaan pitämästä taukoa.  Mutta toisaalta ei se haittaa, koska edelleen agility on vaan paras laji.



Pian täytyy alkaa tosissaan pohtimaan mitenkä Ollin kanssa treenaamiseen ja kisaamiseenkin tulee suhtautua sen jälkeen, kun on saanut mitalin MM-kisoissa. Lisäksi kaiken herkuttelun jälkeen on taas alettava luomaan pohjaa itselleni ensikaudelle. Punttien ääreen on siis jälleen palattava. Mutta jos treenaaminen tuottaa tämän tuloksen niin ei ensi joulunakaan haittaa herätä aamulla tekemään cardio-jumppaa.