sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Parhaat treeninamit

Tällä hetkellä meidän suosikki treeninamit on sian sydän ja kieli. Ne on oikeesti terveellisiä, maistuvia, kiva käsitellä ja ihan kohtuullisen hintaisia. Täyslihassa on se etu jauhelihasta tehtyihin nameihin verrattuna, että se ei murene. Jauhelihanamejakin teen vielä silloin tällöin. 

Prismasta saa ihan ok hintaan tuoretta suomalaista porsaan sydäntä ja kieltä. En oikein osaa päättää kumpaa on mukavampi käsitellä, joten laitan yleensä molempia. Myös munuaista myydään, mutta se haisee niin ällöttävälle, etten sitä jaksa laittaa. 
Itse aina keitän lihat ensiksi, jolloin niitä on mukavampi käsitellä. Keittämisessä menee non 20 min.  Tämän jälkeen paloittelen ne sopivan kokoisiksi paloiksi. Tässä vaiheessa makupalat ovat oikeastaan jo valmiita, mutta itse tykkään, että lihat ovat vielä liian kosteita ja siksi ikävä käsitellä. Varsinkin, kun pakastan ne vielä niin sulaessa nestettä on vieläkin enemmän.
Namit uunin menossa
Eli keittämisen ja paloittelun jälkeen laitan namit pellille ja uuniin noin 75 asteeseen noin 1-3 tunniksi, riippuen siitä kuinka paljon aikaa minulla on ja kuinka kuiviksi ne haluan. Alkuun kuivasin lihaa jopa 4 h jolloin sitä ei tarvinut edes pakastaa, mutta nykyisin tykkään, että liha jää pehmeäksi, joten tuntikin riittää.
Uunista tulleet valmiit treeninamit
Uunin jälkeen lihojen kannattaa hetken aikaa antaa jäähtyä pelillä, sen jälkeen ne voi pussittaa ja laittaa pakkaseen. Sieltä niitä on hyvä ottaa juuri ennen treeniä mukaansa. Ajomatkan ja lämppälenkin aikana ehtivät sulaa sen verran, ettei erillistä sulatustakaan tarvita. Ja kun namit on kuivattu uunissa irtoavat toisistaan jäätyneinäkin helposti. Namien lisäksi saat keittovedestä erinomaisen lisukkeen koiran ruokaan, joten kannattaa sekin purkittaa ja laittaa jääkaappiin. Kesällä käytän keitivettä treeneissä ja kisoissa koiran nesteytykseenkin. Se on herkkua!
Ollille maistuu possu treeninamina!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

100 blogitekstiä

Tämä on blogitestini numero 100! Yllättävän hyvin olen jaksanut kirjoitella. Tässä on lyhyt kuvakooste Ollin ja minun kehityksestä. Mitä tykkäätte ensimmäisen kuvan ohjausvalinnastani!?! :D Jostain sitä on kuitenkin aloitettava ja sitten vain treenattava, täysillä, mutta hymyssä suin.
Ollin ensimmäiset kisat agirodussa 2010
Agirotu 2013 (© Tytti Käyhkö)
EO Belgia, 2013 (© Tytti Käyhkö)
PM-kisat Tanska 2014 (© Henri Luomala)
MM-kisat 2014

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Egon voittoprosentti: tasan 100% !

Kotimatkan varrelle osui Riihimäen kisat, joissa oli tarjolla yksi hyppyrata 1-luokkalaisille. Egolle uusi halli, pohja, esteet ja kaikki. Niinpä lähdin testaamaan mitenkä junnu siellä kulkee. Tyyppi yllätti taas ja juoksi radan nollana maaliin! 

Tuomarina oli Johanna Wüthrich. Rata oli ykkösluokan tasoinen, mutta oli siinäkin miettittävää, esimerkiksi "takasuora" kummalta puolelta hyppy ja muuri ohjautuu parhaiten ja kannattaako valssi tehdä ennen keppejä niin, että putkeen vienti on helpompi. Egohan ei vielä osaa kepeillä takanaleikkausta, joten semmoiset ohjaukset saatiin unohtaa.

Voittamaton Ego

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Välistävedot

On aikoja, kun agilityssä innostuu eri ohjauksista, ratakuvioista tai esteistä. Olen aina tykännyt välistävedoista, kun Ollin kanssa ne on niin helppoja ja kun kaikki ei niitä osaa ;)
Tässä kisasuorituksena Ollin tyylinäyte: 

Harvoin välistävetoja pääsee tekemään neljää perätysten kisaradalla. Mutta yhdenkin osaamisella voi helposti voittaa sadasosasekunteja. Esimerkiksi MM-kisoissa oli monta tällaista kohtaa. Tässä esimerkki maksien radalta, kohta 10-11. Kannattavinta on siis pysyä koko ajan esteiden vasemmalla puolella ja mitä 10-11 hyppyjen väliin tarvitaan? Välistävetoa.
Välistäveto ei tosiaan ole aina kahden rinnakkaisen hypyn suoritus. Alla oleva kuva on perusharjotus, jota olen treenannut niin kauan kuin se sujuu. Ja tietenkin se tulee treenata myös toiseen suuntaa. Itse ohjaan välistävedot niin, että varpaat on kohti menosuuntaa koko ajan ja vastainen käsi kertoo, että tullaan hyppyjen välistä. Vihje siitä, että koira tulee hyppyjen välistä täytyy kertoja jo ennen ponnistusta.
Perus välistävetotreeni.
Ollin kanssa en tiedä tai muista mitenkä olen treenannut välistävetojen alkeet. Nyt siihen on Egon kanssa täytynyt keskittyä uudelleen. Parasta on helpottaa treeniä. Alla on kuva tällaisesta treenipätkästä. Ohjauksesta ei tule tehdä liian monimutkaista niin, että koira pääsee itse etenemään ja saa usein palkan.
Välistävetotreenin alkeet
Välistävetoja treenatessa en palkkaa koiraa käteen. Haluan, että koira irtoo kohti suoritettavaa estettä eli otan koiraa estettä ennen kiinni vain sen verran, että saan sen halutulle puolelle ja sen jälkeen lähetän kohti seuraavaa estettä. Eipä olekaan niin helppoa 1-luokan koiran kanssa, mutta treenatessa oppii! :) Samaa treeniä voi vielä helpottaa siirtämällä yllä olevan kuvan keskimmäistä hyppyä ylöspäin tai vaikeuttaa siirtämällä sitä alaspäin.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Superegon ensimmäiset startit

Mä voitin muutaman palkinnon ^_^

Vihdoin koitti aika, kun koin, että Egon kanssa voi mennä kisaamaan virallisiin kisoihin. Ei toki vielä agilityradalla, mutta hypäriä testaamaan. Eniten sen kanssa kisaamisessa jännitti sen käytös radan ulkopuolella. Ego ei ole useimmiten ystävällinen uusille koira tuttavuuksille ja etenkin jos se joutuu ahtaalle. Tamskin uudella hallilla on onneksi tilaa kentän ulkopuolella, joten tiesin, ettei ihan kiinni toisiin koiriin tarvitse mennä. Ja kun Tamskilla oli ihanasti kaksi ykkösluokan hyppyrataa tarjolla, niin päädyin testaamaan. 

Tuomarina toimi Johanna Nyberg. Ensimmäinen rata oli ihanan helppo (varsinkin kun 1-luokan radoilla en ole käynyt sitten yli 5 vuoteen). Alku hieman mietitty, kun en halunnut jättää Egoa ensimmäisessä startissaan kolmen esteen taakse. Niinpä päädyin tekemään valssin, joka oli lopulta ihan hitusen myöhässä, mitä vähän arvelinkin. Sen jälkeen vain juostiin. Omat jalat oli jälleen jännityksestä tönkköinä. On se niin eri asia alkaa uuden koiran kanssa kisaura. Vaikkaa vähän jälkeen jäinkin niin Ego hoiti homman ja osasi edetä. Näinpä saimme ensimmäisen tuloksen, ensimmäisen nollan, ensimmäisen voiton ja ensimmäisen LUVAn! 
Toinen rata oli selvästi haastavampi, puolenvaihtoja piti tehdä jo useita ja aika vaikeissa paikoissakin. Koska en ole aivan sinut Egon etenemisen/vauhdin kanssa, kun se saattaa vähän vaihdella päätin ottaa varman ratkaisun ja tehdä takanaleikkauksilla alun kaksi puolen vaihtoa. Näin en ainakana ota koiraa jaloille ja se saa itsevarmuutta etenemiseen. Takanaleikkauksia ollaan jonkin verran harjoiteltu, mutta ohjaus niiden jälkeen on ollut jotenkin haastavaa. Nyt saatiin kuitenkin eteneminen kohdilleen ja Ego teki lähes täydellisesti töitä. Radalla tuli vähän löysiä laukkoja, mutta itsevarmuuden kasvaessa kummallakin meistä niin eiköhän ne saada pois. Tälläkin radalla saimme siis hyvän nollan, jolla voitettiin! 

Tässä meidän radat videoituna:
Ihanaa, kun Ego yllätti niin positiivisesti. Se ei ole ollut eikä ole mikään helppo koira. Jospa sen käytöstä vielä vähän saisi muokattua ja kun saadaan kontaktiesteet kisakuntoon, niin olisi makeeta kisailla senkin kanssa. Se tykkää valtavasti agista ja parhaimmillaan se on juuri suorilla ja pitkillä esteväleillä. 

Väsynyt kisaaja

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Luuranko

Halloween teeman mukaisesti on hyvä postata ruutuun röntgenkuva. Ollia on taas tutkittu vähän enemmän. Jälleen meillä on toimintasuunnitelma, jonka toivon tällä kertaa auttavan siihen, että oikeallakin takajalalla tulee askellettua ihan jokainen askel. 
Ollin selkäranka
Käytiin Markus Laiokselle (ihan liian pitkä aika edellisestä kerrasta). Ja taas Laios tiesi, Ollin lannealue oli taas hieman kiertynyt ja se voisi aiheuttaa kokonaankin oireilun eli oikealla takajalalla askeleen välistä jättämisen, mitä tosin edelleenkin tapahtuu vain harvoin ja silloinkin, kun remmissä on pieni veto päällä. Laios sai Ollin tasapainoa palautettua, mutta kropan täytyy hoitaa oma osansa ja uusinta käynnillä taas hienosäädetään tai tässä tapauksessa voi olla, että tarvitaan vielä useampi hoitokertakin. 

Tavoitteena on ennen kaikkea oireiden taustalla olevien syiden hoitaminen ja sitä kautta pysyvämmät hoitotulokset. - Terveysklinikka Posture / Laios

Mutta koska Olli on rakkain ja huoli on suuri niin menimme vielä Mevettiin Anu Saikku-Bäckströmille. Ihanaa, kun eläinlääkäri ymmärtää agilitykoiraa! Palpaatiolla selvisi, että Ollin polvet on kuivat, rauhoitettuna huomasi, että oikeassa aavistuksen enemmän nivelnestettä, patellat pysyvät paikoillaan ja lihastasapaino symmetrinen. Oikean takajalan veti ääriojennuksesta nopeammin pois kuin vasemman. Selässä lannerangan alussa on hyvä jousto, mutta lopussa on jännitystä. Löydös oli siis samaa kuin mitä Laios oli puhunut. 

Varmuudeksi ja vikojen poissulkemisen takia Olli röntgenkuvattiin. Riemukseni minulle todettiin, että selkä on näiden kuuden agilityvuoden jälkeenkin vielä ihan priima. Lonkat olivat siistit, tosin nivelkapselin kiinnityskohta alkoi hieman tehostua. Polvi, kinner ja varpaat olivat siistit. Oireilu on todennököisesti peräisin siis selästä, joten Laios saa hoitaa sen kuntoon. Lonkkia varten Ollille määrättiin Cartrophen-kuuri, jotta lonkat pysyvät jatkossakin hyvinä. 
Vähän pöllyissä vielä
Olli siis saa jatkaa hypytöntä elämäänsä vielä jonkin aikaa. Mutta taas elämä opettaa, oireilun syy ei välttämättä ole siinä missä se näkyy, kuten nyt oikeassa takajalassa. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat perehtyneet pintaa syvempiin asioihin. Olli on niitä koiria, jotka reagoivat vahvasti hermostollaan, jolloin tasapainon järkkymien vaikuttaa koko kehoon, siksi Ollille osteopatio on selvästi se paras hoitomuoto.