keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Se onnellinen

Se onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on

Se onnellinen treenin jälkeen ja parhaan ProDog:n lelun kanssa. Lelun, joka lentää kovaa, on ihanan karvainen ja sen kanssa on vielä superkiva revitellä, kun siinä on joustava käsilenkki. 

Käytin Ollin taas Laioksella hoidossa. Taas yli 200 km ajelua, mutta mitäpä ei tekisi rakkaan koiransa takia. Aurinko paistoi ja olin onnellinen. 

Ja Olli oli parempi ja siltä meneminen on nyt näyttänyt. Mekaaniset ongelmat eivät olleet palanneet. Sen sijaan hermostollista kireyttä oli vielä. Se vaikutta ylimenoalueisiin ja palleaan. Onneksi koko ajan ollaan menossa parempaan päin. Ja pieniähän nämä vaivat ovat, mutta agilitykoiralle kuitenkin merkitykselliä. Olli on herkkä koira, reagoi nopeasti ja kiihtyy nollasta sataan hetkessä, siksi sen toiminta vaikuttaa niin paljon hermostoon. Nämä piirteet tekevät siitä kuitenkin ihanteellisen agilitykoirani. Se on aina innoissaan ja se kuuntelee ohjauksia ja ottaa opikseen.

Olen myös miettinyt olenko treenannut liikaakin...? Varsinkin, kun nyt on ollut paljon puhetta agilityn haittavaikutuksista fyysisesti ja myös henkisesti. Esimerkiksi tämä blogiteksti ylikunnosta: 

Vai mitä, jos olenkin nyt talven aikana treenannut liian vähän? Niin liika treenamisen toinen kääntöpuoli on treenaamattomuus. Nyt, kun olemme pitäneet taukoa, niin onko se vaikuttanut. Kun koiralle ei annakaan enää niin paljon aikaa niin se tylsistyy ja saattaa siitäkin stressaantua. Kuinka kauan aktiivinen koira jaksaa lepäillä kotona? Vai mitä lepo oikeasti tarkoittaa? Itse helposti sorrun siihen, että kun koira laitetaan levolle niin normi treeniajan teenkin siis jotain omia hommia, vaikka tuo aika olisi hyvä vietää edelleen koiran kanssa, tosin tehden jotain kevyempää, kuten metsälenkki. 

Arkielämä ja elämänrytmi taitavat vaikuttaa koiran hyvinvointiin ja fyysiseen kuntoon kuitenkin eniten. Kroppa on monimutkainen kokonaisuus. Sen ongelmat eivät ole yksiselitteisiä vaan nivoutuvat toisiinsa. Parasta kuitenkin on, että kroppa pyrkii aktiivisesti parantamaan itsensä. Kunhan sitä muistaa huoltaa ja antaa niin kehon kuin mielen rauhoittua. Ja puhun siis ihmisestä ja koirasta. Ihmisen tunteet vaikuttavat vahvasti koirankin mielialaan. Ei koira murehtimalla parane. 

Hymyile ja saat ystäviä,
väännä naama ruttuun ja saat ryppyjä

Olli hymyilee ilokorvillaan :D

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Liito-oravat

Näin perjantain iltana on hyvä vaihtaa täysin vapaalle ja katsoa vaikka hauskoja kotivideoita.
Tänään yllättäen aiheena eivät ole koirat ja agility. Sentään samoja piirteitä näistä liitoveijareista löytyy.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Ohjaustekniikkavaihtoehtoja

Tammikuussa käytyjen kisoissa sattuneen omituisen alun takia halusin vähän testailla erilaisia kääntymisiä. Myös Petteri Kermisen radoissa viime viikonloppuna oli samantaipainen aloitus. Mikä on meille se oikeasti paras. Ratapätkäksi otin saman tyyppisen käännön kuin kisojen alussakin oli ollut. 4-muurin menin siis aina niin, että koira jäi oikealle puolelleni.

Mitä eri vaihtoehtoja sinulla ja koirallasi olisi ohjata 2-3 esteväli?
Mehän sitten testailtiin (alla video). 

 

Ja kyllä se vekki on meille näköjään paras. Jokaisesta tosin otin vain yhden otoksen, joten videolta kellotus ja koiran väsyminen yms. vaikuttavat näillä sadasosilla paljonkin.  

Testasin neljää eri ohjaustekniikkaa:
- Vekkaus (vekki) 2,66 s
- Vastakääntö 2,77 s 
- Niisto 2,67 s
- Ihmisnuoli 2,74 s

Vastakäännön ongelmana varmaan minulla on, että odotan, että koira tulee vasempaan käteen ja sitten vasta lähden liikkeelle, jos liikkuisin heti niin 2-3 väli ei varmaankaan hidastuisi. Ihmisnuolen ongelma on, että pysäytän tiiviin käännöksen takia niin paljon, että vauhti hidastuu liiaksikin jo ennen estettä eli 1-2 väli on hitaampi. 

Lisäksi testasin 3-hypyn siivekkeen kierron toista kautta, jolloin 3-4 linja olisi ollut parempi. Mutta kuten arvasin, koska matkasta tulee jo paljon pidempi niin aika ei ollut niin nopea. Muurille asti kellotettuna toista kautta meni noin 4,3 s, kun muut ohjaustekniikkavaihtoehdot olivat maksimissaankin 4,0 s.

Oikein hyvä treeni, suosittelen :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Voitto ja voitto

Lauantaina kisasimme Tamskin kisoissa, viimeiset kisat Tamskin tallilla. Tuomarina toimi Petteri Kerminen. Kisaradapiirokset löytävät Petterin sivuilta (11.4.2015). 

Medit aloitti C-radasta, se oli haastavin, mutta kuitenkin ihan tehtävissä. En vain keskittynyt tarpeeksi, joten ei siinä oikein onnistunut mikään ja hylkykin tuli jo 6 esteen jälkeen, kun Olli putken sijasta otti edessä olevan hypyn. 

Keräilin sitten omia fiiliksiä ja keskittymistä. Aurinko paistoi täysillä ja olisi melkein t-paidalla ulkona pärjännyt. Ja miksi mennä kisaamaan, jos ei tee töitä onnistuneen suorituksen eteen. Seuraavat kaksi rataa oli todella mukavia ja juostavia. Me juostiin. Me juostiin molemmat radat 5,05 m/s etenemällä, siis agiradat yli 5 etenemällä, aika hurjaa :) (Videot B ja A, kiitos Tanja-Maijalle videoimisesta)


Molemmista radoista tuli plussana vielä voitto :) 

Oranssit palkinnot hyvän tuomarin kunniaksi :)
Radoissa ehkä eniten jäi mietityttämään ihan yksinkertainan 180 asteen kääntyminen. Niitä oli muutamassakin paikassa, mutta tässä esimerkki A-radalta, esteet nro 9-11.
Miten ja missä ohjaisit, että koira kääntyy pussiin eikä puomille?
Ongelmana on siis, ettei koira ajaudu sinistä reittiä puomille vaan kääntyy nätisti pussiin. Jos itse liikkuu mustan rastin kohdille eli aivan 10 esteen juureen niin riittäkö rytmittänen vai pitääkö mennä vähän vielä eteenpäin, että pääsee vekkaamaan pidemmältä, vai olisiko vastakääntö sittenkin parempi tähän paikkaan? Tai mitä jos jää taaemmaksi punaisen rastin kohdalle, täältä koira kääntyy helpommin, kun itse on jo sijoittunut taakse. Lisäksi ei tule niin kiire seuraavaan kohtaan. Tähän ei tietenkään ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta vaan sopivin tapa on kiinni koirastasi ja sinulle sopivasta ohjauksesta. Mutta tämä taitaa olla niitä asioita, joita olisi hyvä pohtia.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Nyt päästään treenin makuun

Ihana huomata, että Ollin kroppa alkaa olla taas kunnossa. Me ollaan kävelty paljon metsässä (oi ihana kevät!) Ja Laioksella käynnit on selvästi auttaneet. 

Kisastarttejakin ollaan otettu, mutta yhteistyö hakee. Kai Ollin liikkeetkin on vähän etsineet paikkaansa ja minun pään sisäinen peli on ollut jotenkin toivotonta. Mitä viime starteista on jäänyt mieleen; unohdin radan - Olli jäi haistelemaan..!?! - rima tippui, kun huusin hypyn päällä - rima tippui, kun valssasin eteen - rima tippui jälleen, kun valssasin eteen - kontaktit leviää jne... Mutta jokaisesta ollaan siis opittu jotain. Agility ei ole helppoa! Voitte siis hyvillä mielin todeta, että kyllä, me MM-kisoissa menestyneetkin ohjaajat ja koirat teemme tyhmiä ja selittämättömiä virheitä. 

Mutta on meille oikeasti hyviäkin suorituksia mahtunut joukkoon. Viime kisoissa saatiin nolla ja voittokin pitkästä aikaa. Salme Mujunen oli tehnyt huikean kivan radan, jossa sai juosta niin alussa kuin kunnon loppusuorallakin. (Kisavideo täällä ja alla)


Ja koska kisoista opitaan niin kisaratoja on syytä treenata omalla hallilla. Tehtiin alla olevaa rataa. Radan alku 1-4 on Jari Suomalaisen Riman kisoista hieman vaikeutettu mukaelma. Ansahyppy 10 on tuotu lähemmäksi, joten haastetta olikin jo niin paljon, että 3-hypylle saksalainen olikin jo parempi vaihtoehto kuin pakkovalssi. Lisäksi treenattiin meille hieman vaikeampaa irroitusta tai tyrkkäsyä, siis niin, että seisoin jo valmiina 3-hypyn takana. 

Radan teemaksi tuli kepeille viennit pitkillä väleillä ja niin että vauhti kasvaa koiralle todella hyvin (treeniä Euroopan kisoja varten...). Ollin kanssa testailtiin 8-kepeille vientiä sekä 7 ylä- että alapuolelta. Yläpuolelta oli hyvä myös treenata 9-putkeen lähetystä poispäin käännöllä. Ylimääräinen hyppy on 5-7 esteiden välissä oli tarkoituksella estämässä linjaa niin, että sitä piti joko vähän leijeröidä tai sitten juosta niin täysillä, että ehtii kiertämään. Olli haki kepit yllättävän hyvin ja ei kertaakaan hypännyt ansaestettä 10.

Esteväli 12-16 oli kopiota Salme Mujusen radasta. Saatiin taas onnistumiset niin, että olin 14 putken kuvasta katsottuna ylä tai ala puolella. Keppien vasentapuolta tultaessa piti olla todella tarkka, että otti koiran kiinni, koska 16-putken väärä pää oli niin herkullisesti syötillä. Olli ainakin lankesi useammankin kerran sinne, kun en ollut tarkkana. Pari videopätkääkin on lopussa meidän menosta.