tiistai 22. joulukuuta 2015

Rentouttavaa Joulua!

Ego, Jana ja Dave (Kuvaaja Tytti Käyhkö)
Hyvät joulun toivotukset! Kuva on meidän treeniryhmästä, josta sattui muun rotuset tuona päivänä uupumaan. 

Vuoden viimeiset päivät ovat käsillä ja viimein minun täytyy luopua lopullisesti ajatuksesta, että saisin Ollille vielä kerättyä EO-pisteitä. Meidän alku oli niin hyvä ja eikä olisi tarvittu kuin 6 nollaa lisää. Täytyy jonkimmoinen yhteenveto tehdä kummankin kisakoiran vuodesta. Nyt siirryn joulun viettoon ja toivottavasti välipäivinä voin ottaa tehotreeniä.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ego kisaa jälleen

Ego kävi taas parilla hyppyradalla testaamassa kisaamista. Taas oltiin kotihallilla eli Tamskin uudella Niihaman hallilla hyvällä pohjalla. Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari. Radat oli oikein mukavia ja meneviä. Muutaman kohdan ohjausvalintajakin joutui pohtimaan.

Egon ensimmäin hypäriin olen hyvin tyytyväinen. Ego alkoi tuntua samalta kuin treeneissä eli kisajännitys on ehkä katoamassa meiltä molemmilta. Me saatiin voittonolla eli Ego jatkoi voittamatonta linjaansa jo neljännellä voitolla.

Toisella radalla Ego lopetti pujottelun kesken. Tämän jälkeen se vähän jäi käteen eli kunnon irtoamisia ei tullut ja näin radasta jäi vähän valju kuva. Selvittiin kuitenkin 5. tuloksella. Jäätiin muutama kymmenys palkintosijoista, mutta ymmärrettävää kun kerta pujottelu otettiin kokonaan uusiksi.
Nyt sitten vaan lisää treeniä!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Ylpeä

Joskus on hetkiä, kun tajuaa, että saa olla tosissaan ylpeä koiristaan. 

Olli sai viimein ykköspaikan ASB-lehden vuoden nopeimmat tilaston kärjestä. Vaikka listaus onkin vähän epävarma ihanneaikojen suhteen, niin kyllä se aina jotain kertoo. Huipulla ollaan!
Vuoden 2015 nopeimmat medit
Egon kanssa agilitytreenit tuntuvat jo treeneiltä! Minullekin tulee hiki ja saadaan tehdä jopa kaikkia ohjauksia ja kaikkea. Tyyppi on kehittynyt ihan hirvittävästi, nyt kun Olli on ollut tauolla ja olen keskittynyt pelkästään siihen. Tosissaan tehtiin 10 min täyttä treeniä ja mitään väsymisen merkkejä ei näkynyt niin kuin ennen. Sen kunto alkaa olla kohdillaan. 

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa, että Velda+Olli pennut (Damliers) täyttivät vasta kokonaiset 1-vuotta ja näyttelyistä on tullut lukuisia SERTejä ja junnutitteleitä tälle porukalle. Eikä agilityopinnotkaan ole huonolla mallillaan. Ollin ensimmäiset pentuset (Thelma+Olli,  Chirpy) ovat hieman päälle 2,5 v ja on niilläkin SERTejä ja moni on aloittanut jo agilityn kisauransakin. Ollin pennuista tullaan kuulemaan vielä :)

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Parhaat treeninamit

Tällä hetkellä meidän suosikki treeninamit on sian sydän ja kieli. Ne on oikeesti terveellisiä, maistuvia, kiva käsitellä ja ihan kohtuullisen hintaisia. Täyslihassa on se etu jauhelihasta tehtyihin nameihin verrattuna, että se ei murene. Jauhelihanamejakin teen vielä silloin tällöin. 

Prismasta saa ihan ok hintaan tuoretta suomalaista porsaan sydäntä ja kieltä. En oikein osaa päättää kumpaa on mukavampi käsitellä, joten laitan yleensä molempia. Myös munuaista myydään, mutta se haisee niin ällöttävälle, etten sitä jaksa laittaa. 
Itse aina keitän lihat ensiksi, jolloin niitä on mukavampi käsitellä. Keittämisessä menee non 20 min.  Tämän jälkeen paloittelen ne sopivan kokoisiksi paloiksi. Tässä vaiheessa makupalat ovat oikeastaan jo valmiita, mutta itse tykkään, että lihat ovat vielä liian kosteita ja siksi ikävä käsitellä. Varsinkin, kun pakastan ne vielä niin sulaessa nestettä on vieläkin enemmän.
Namit uunin menossa
Eli keittämisen ja paloittelun jälkeen laitan namit pellille ja uuniin noin 75 asteeseen noin 1-3 tunniksi, riippuen siitä kuinka paljon aikaa minulla on ja kuinka kuiviksi ne haluan. Alkuun kuivasin lihaa jopa 4 h jolloin sitä ei tarvinut edes pakastaa, mutta nykyisin tykkään, että liha jää pehmeäksi, joten tuntikin riittää.
Uunista tulleet valmiit treeninamit
Uunin jälkeen lihojen kannattaa hetken aikaa antaa jäähtyä pelillä, sen jälkeen ne voi pussittaa ja laittaa pakkaseen. Sieltä niitä on hyvä ottaa juuri ennen treeniä mukaansa. Ajomatkan ja lämppälenkin aikana ehtivät sulaa sen verran, ettei erillistä sulatustakaan tarvita. Ja kun namit on kuivattu uunissa irtoavat toisistaan jäätyneinäkin helposti. Namien lisäksi saat keittovedestä erinomaisen lisukkeen koiran ruokaan, joten kannattaa sekin purkittaa ja laittaa jääkaappiin. Kesällä käytän keitivettä treeneissä ja kisoissa koiran nesteytykseenkin. Se on herkkua!
Ollille maistuu possu treeninamina!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

100 blogitekstiä

Tämä on blogitestini numero 100! Yllättävän hyvin olen jaksanut kirjoitella. Tässä on lyhyt kuvakooste Ollin ja minun kehityksestä. Mitä tykkäätte ensimmäisen kuvan ohjausvalinnastani!?! :D Jostain sitä on kuitenkin aloitettava ja sitten vain treenattava, täysillä, mutta hymyssä suin.
Ollin ensimmäiset kisat agirodussa 2010
Agirotu 2013 (© Tytti Käyhkö)
EO Belgia, 2013 (© Tytti Käyhkö)
PM-kisat Tanska 2014 (© Henri Luomala)
MM-kisat 2014

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Egon voittoprosentti: tasan 100% !

Kotimatkan varrelle osui Riihimäen kisat, joissa oli tarjolla yksi hyppyrata 1-luokkalaisille. Egolle uusi halli, pohja, esteet ja kaikki. Niinpä lähdin testaamaan mitenkä junnu siellä kulkee. Tyyppi yllätti taas ja juoksi radan nollana maaliin! 

Tuomarina oli Johanna Wüthrich. Rata oli ykkösluokan tasoinen, mutta oli siinäkin miettittävää, esimerkiksi "takasuora" kummalta puolelta hyppy ja muuri ohjautuu parhaiten ja kannattaako valssi tehdä ennen keppejä niin, että putkeen vienti on helpompi. Egohan ei vielä osaa kepeillä takanaleikkausta, joten semmoiset ohjaukset saatiin unohtaa.

Voittamaton Ego

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Välistävedot

On aikoja, kun agilityssä innostuu eri ohjauksista, ratakuvioista tai esteistä. Olen aina tykännyt välistävedoista, kun Ollin kanssa ne on niin helppoja ja kun kaikki ei niitä osaa ;)
Tässä kisasuorituksena Ollin tyylinäyte: 

Harvoin välistävetoja pääsee tekemään neljää perätysten kisaradalla. Mutta yhdenkin osaamisella voi helposti voittaa sadasosasekunteja. Esimerkiksi MM-kisoissa oli monta tällaista kohtaa. Tässä esimerkki maksien radalta, kohta 10-11. Kannattavinta on siis pysyä koko ajan esteiden vasemmalla puolella ja mitä 10-11 hyppyjen väliin tarvitaan? Välistävetoa.
Välistäveto ei tosiaan ole aina kahden rinnakkaisen hypyn suoritus. Alla oleva kuva on perusharjotus, jota olen treenannut niin kauan kuin se sujuu. Ja tietenkin se tulee treenata myös toiseen suuntaa. Itse ohjaan välistävedot niin, että varpaat on kohti menosuuntaa koko ajan ja vastainen käsi kertoo, että tullaan hyppyjen välistä. Vihje siitä, että koira tulee hyppyjen välistä täytyy kertoja jo ennen ponnistusta.
Perus välistävetotreeni.
Ollin kanssa en tiedä tai muista mitenkä olen treenannut välistävetojen alkeet. Nyt siihen on Egon kanssa täytynyt keskittyä uudelleen. Parasta on helpottaa treeniä. Alla on kuva tällaisesta treenipätkästä. Ohjauksesta ei tule tehdä liian monimutkaista niin, että koira pääsee itse etenemään ja saa usein palkan.
Välistävetotreenin alkeet
Välistävetoja treenatessa en palkkaa koiraa käteen. Haluan, että koira irtoo kohti suoritettavaa estettä eli otan koiraa estettä ennen kiinni vain sen verran, että saan sen halutulle puolelle ja sen jälkeen lähetän kohti seuraavaa estettä. Eipä olekaan niin helppoa 1-luokan koiran kanssa, mutta treenatessa oppii! :) Samaa treeniä voi vielä helpottaa siirtämällä yllä olevan kuvan keskimmäistä hyppyä ylöspäin tai vaikeuttaa siirtämällä sitä alaspäin.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Superegon ensimmäiset startit

Mä voitin muutaman palkinnon ^_^

Vihdoin koitti aika, kun koin, että Egon kanssa voi mennä kisaamaan virallisiin kisoihin. Ei toki vielä agilityradalla, mutta hypäriä testaamaan. Eniten sen kanssa kisaamisessa jännitti sen käytös radan ulkopuolella. Ego ei ole useimmiten ystävällinen uusille koira tuttavuuksille ja etenkin jos se joutuu ahtaalle. Tamskin uudella hallilla on onneksi tilaa kentän ulkopuolella, joten tiesin, ettei ihan kiinni toisiin koiriin tarvitse mennä. Ja kun Tamskilla oli ihanasti kaksi ykkösluokan hyppyrataa tarjolla, niin päädyin testaamaan. 

Tuomarina toimi Johanna Nyberg. Ensimmäinen rata oli ihanan helppo (varsinkin kun 1-luokan radoilla en ole käynyt sitten yli 5 vuoteen). Alku hieman mietitty, kun en halunnut jättää Egoa ensimmäisessä startissaan kolmen esteen taakse. Niinpä päädyin tekemään valssin, joka oli lopulta ihan hitusen myöhässä, mitä vähän arvelinkin. Sen jälkeen vain juostiin. Omat jalat oli jälleen jännityksestä tönkköinä. On se niin eri asia alkaa uuden koiran kanssa kisaura. Vaikkaa vähän jälkeen jäinkin niin Ego hoiti homman ja osasi edetä. Näinpä saimme ensimmäisen tuloksen, ensimmäisen nollan, ensimmäisen voiton ja ensimmäisen LUVAn! 
Toinen rata oli selvästi haastavampi, puolenvaihtoja piti tehdä jo useita ja aika vaikeissa paikoissakin. Koska en ole aivan sinut Egon etenemisen/vauhdin kanssa, kun se saattaa vähän vaihdella päätin ottaa varman ratkaisun ja tehdä takanaleikkauksilla alun kaksi puolen vaihtoa. Näin en ainakana ota koiraa jaloille ja se saa itsevarmuutta etenemiseen. Takanaleikkauksia ollaan jonkin verran harjoiteltu, mutta ohjaus niiden jälkeen on ollut jotenkin haastavaa. Nyt saatiin kuitenkin eteneminen kohdilleen ja Ego teki lähes täydellisesti töitä. Radalla tuli vähän löysiä laukkoja, mutta itsevarmuuden kasvaessa kummallakin meistä niin eiköhän ne saada pois. Tälläkin radalla saimme siis hyvän nollan, jolla voitettiin! 

Tässä meidän radat videoituna:
Ihanaa, kun Ego yllätti niin positiivisesti. Se ei ole ollut eikä ole mikään helppo koira. Jospa sen käytöstä vielä vähän saisi muokattua ja kun saadaan kontaktiesteet kisakuntoon, niin olisi makeeta kisailla senkin kanssa. Se tykkää valtavasti agista ja parhaimmillaan se on juuri suorilla ja pitkillä esteväleillä. 

Väsynyt kisaaja

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Luuranko

Halloween teeman mukaisesti on hyvä postata ruutuun röntgenkuva. Ollia on taas tutkittu vähän enemmän. Jälleen meillä on toimintasuunnitelma, jonka toivon tällä kertaa auttavan siihen, että oikeallakin takajalalla tulee askellettua ihan jokainen askel. 
Ollin selkäranka
Käytiin Markus Laiokselle (ihan liian pitkä aika edellisestä kerrasta). Ja taas Laios tiesi, Ollin lannealue oli taas hieman kiertynyt ja se voisi aiheuttaa kokonaankin oireilun eli oikealla takajalalla askeleen välistä jättämisen, mitä tosin edelleenkin tapahtuu vain harvoin ja silloinkin, kun remmissä on pieni veto päällä. Laios sai Ollin tasapainoa palautettua, mutta kropan täytyy hoitaa oma osansa ja uusinta käynnillä taas hienosäädetään tai tässä tapauksessa voi olla, että tarvitaan vielä useampi hoitokertakin. 

Tavoitteena on ennen kaikkea oireiden taustalla olevien syiden hoitaminen ja sitä kautta pysyvämmät hoitotulokset. - Terveysklinikka Posture / Laios

Mutta koska Olli on rakkain ja huoli on suuri niin menimme vielä Mevettiin Anu Saikku-Bäckströmille. Ihanaa, kun eläinlääkäri ymmärtää agilitykoiraa! Palpaatiolla selvisi, että Ollin polvet on kuivat, rauhoitettuna huomasi, että oikeassa aavistuksen enemmän nivelnestettä, patellat pysyvät paikoillaan ja lihastasapaino symmetrinen. Oikean takajalan veti ääriojennuksesta nopeammin pois kuin vasemman. Selässä lannerangan alussa on hyvä jousto, mutta lopussa on jännitystä. Löydös oli siis samaa kuin mitä Laios oli puhunut. 

Varmuudeksi ja vikojen poissulkemisen takia Olli röntgenkuvattiin. Riemukseni minulle todettiin, että selkä on näiden kuuden agilityvuoden jälkeenkin vielä ihan priima. Lonkat olivat siistit, tosin nivelkapselin kiinnityskohta alkoi hieman tehostua. Polvi, kinner ja varpaat olivat siistit. Oireilu on todennököisesti peräisin siis selästä, joten Laios saa hoitaa sen kuntoon. Lonkkia varten Ollille määrättiin Cartrophen-kuuri, jotta lonkat pysyvät jatkossakin hyvinä. 
Vähän pöllyissä vielä
Olli siis saa jatkaa hypytöntä elämäänsä vielä jonkin aikaa. Mutta taas elämä opettaa, oireilun syy ei välttämättä ole siinä missä se näkyy, kuten nyt oikeassa takajalassa. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat perehtyneet pintaa syvempiin asioihin. Olli on niitä koiria, jotka reagoivat vahvasti hermostollaan, jolloin tasapainon järkkymien vaikuttaa koko kehoon, siksi Ollille osteopatio on selvästi se paras hoitomuoto.

perjantai 16. lokakuuta 2015

MM-kisapohdintaa

Kisakatsomon kakkutarjoilu
Vuoden 2015 agilityn MM-kisat on ohi ja kisaajatkin ovat jo palanneet Suomeen. Tapahtumapaikkana oli Italia. Tänä vuonna seurasin tapahtumaa kotoa livestreamin äärestä. Viime vuonna kisaajana ollessa seuraaaminen jäi vähälle. Tänä vuonna katsoin ainakin puolet koko tapahtuman suorituksista. Sunnuntaina meillä oli pienimuotoinen kisakatsomokin. 

Kurjaa kyllä Suomi ei voittanut mitään. Suomella oli hyvä edustus ja Suomessa on todella kovatasoisia kisaajia. Jotain vain puuttuu eli hommaa täytyy lähteä parantamaan. Itselläni on tuntuma, että suomessa ei pysty treenaamaan tarpeeksi isoilla radoilla ja tarpeeksi tärkeissä kisoissa eli kun MM-kisoissa edessä on 30x40 metrinen kenttä, jossa estevälit ovat jopa 7 m niin oma rytmi koiraan verrattuna katoaa todella helposti. Varsinkin kun jännityskin on yleensä tuollaisissa kisoissa toista luokkaa. 

Mitä muuta? Paljon on puhuttu koiran itsenäisestä suorittamisesta ja käskytyksestä. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä esimerkiksi enemmän tämän kaltaiseen ohjaukseen: 
Ei ehkä kuitenkaan... Ei mitaleita tuollakaan oikeastaan ole saavutettu. Itsenäisestä osaamisesta on hyötyä, mutta ohjaajan liike on kaikista vahvin signaalikoiralle. 
Tässä on esimerkki Pavolin (maksien tuplavoittojan tyylistä, joka toimii hänen molemmilla koirillaan täydellisesti):
Ei siinä ole kikkailua. Koira(t) etenee todella nopeasti, hyvillä linjoilla ja ohjaaja ei ole tiellä tai jarruta. Eikä koira jarruta myöskään silloin kuin ohjaaja jää taakse.  

Agilitykisoissa voittaminen vaatii jäätävän hyvän pohjaosaamisen yhteiselle tekemiselle. Se vaatii varmuutta ja luottoa koiraa, joka on todella nopea ja joka etenee itsenäisesti, mutta on myös kuulolla. Ohjaajan radanlukutaito on myös merkittävässsä roolissa, että koira pääsee etenemään mahdollisimman suoria linjoja kohti seuraavaa estettä. Agilitykisojen voittaminen vaatii myös hiukan onnea, täydellisen radan ja hylkysuorituksen välillä on usein vain muutama laukka väärään suuntaan. Ei saa antaa periksi vaan jatkakaa positiivisella, mutta myös määrätietoisella asenteella.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Elinalla

Enpä muistanut mainita, että Ego kävi viime kuussa Elinan treeneissä. Vähän jouduin yllättymään, kun se olikin niin pätevä. Loppua kohti Ego alkoi jo väsymään ja varmaan vähän ihmetteli mutkaista rataa. Ollaan tehty paljon suorempia pätkiä ja niissä aiotaan pysyäkin. Mutta niin Elinan radalla päästiin jopa esteelle 23! Ei toki nollana ja paljon treeniä tarvittiin välissä. Sain kuitenkin näin hienon videon leikkailtua, näyttää että tehdää ihan jo tosissaan rataa :)

Ollikin pääsi Elinalle, tosin ei Jänesniemelle vaan Karhumäelle eli fyssariiin. Olli oli tasapainoinen eli polvivamma ei ole vaikuttanut lihastasapainoon. Muutenkin kroppa oli parempi, ei vielä täydellinen. Susannakin joka hieroi Ollin pari viikkoa sitten sanoi, että ei ole enää niin pinkeä. Saatiin lupa alkaa vahvistaa polvea erilaisilla harjoitteilla. Myös syvien lihasten harjoitteita tulee tehdä. Agin pariin ehkä voisimme siirtyä jo pikku hiljaa. Tehdä ensiksi kevyitä treeniä ja katsella mitenkä käy. 

Koohon Olli SM-kisoissa 2015 (Kuvaaja Sari Eskelinen http://sary.1g.fi)

tiistai 29. syyskuuta 2015

TAMSK-halli

Suomen suurin koiraurheilukeskus on valmistunut! Tai ainakin melkein, piha vähän sekaisin vielä ja sosiaalitilat valmistuvat myöhemmin, mutta sinne pääsi jo treenaamaan :) Uusi pohja tuntu hieman oudolta, pehmeältä oman jalan alle. Se kuitenkin oli pitävä ja koirat liikkui siinä todella hyvin. Eiköhän siihen itsekin nopeasti totu. 

Tamsk hallissa on 5 kenttää, joista neljällä on agilityesteet. Kentät ovat 28x20 m kokoisia. Hallin pitkällä sivustalla on parin metrin odotustila. Odotustila ja kentät on erotettu toisistaan aidoilla. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä treenipaikka.

Lisäinfoa Tamskin sivuilta: http://www.tamsk.com/?page_id=19
Sieltä löytyy hallin ohjeet ja vuokrausohjeet sekä hinnastot. TamSK-hallin varauskalenteri löytyy täältä. Tervetuloa sitten vain treenaamaan! Ensimmäiset agilitykisatkin järjestetään hallilla jo 18.10.2015.

Ollaan metsässä; siemeniä kaulukset täynnä ja mustikassa suut ja jalat!
Valokuvia selatessa nauratti googlen kuvien lajittelutavat. Koirien lisäksi koirat olivat päätyneet myös kissat kansioon. Ja hauskimpana, että agilitykentät oli listattu omaan luokaansa "leikkikentät"! :D

Kuvat listattu sisällön mukaan

perjantai 18. syyskuuta 2015

Perjantai ilta

Vois kai sitä perjaintai iltaa muutenkin viettää, kun juuri flunssasta toipuneena vesisateessa agilitykentällä. Eihän se järkevää ole, enkä muista koska viimeksi olen jaksanut raahautua ulkotreeneihin, jos on huono sää. En kuitenkaan tiedä onko muut illanvietto vaihtoehdot oikeastaan sen parempia. Ei ainakaan tänään. Mä oon aika tyytyväinen, vaikka A-este on edelleen räpiköintiä, puomilla vedätykset ei toimi ja kepeillä toisen puolen ohjaus on edelleen haastavampi. Mutta Ego teki jokaisen harjoituksen asenteella vaikka satoi ja kentällä oli aikamoiset lätäköt. Niin ja me päästiin treenaan :) !

tiistai 15. syyskuuta 2015

Ei agilitya

Haluisin kertoa kuinka ollaan treenattu, haluisin kertoa kuinka ollaan kisattu, kuinka ollaan opittu, nautittu, harmiteltu, iloittu ja fiilistelty agilityn ihanuutta ja kamaluutta. Mutta ei olla Ollin kanssa, eikä paljoa Egonkaan. 
Pirunpesä, Hollola

Ollin kanssa toki oli tarkoitus pitää taukoa, mutta ei ihan vielä. Olli joutui saikulle. Sen takajalan polvessa on jotain vikaa, jättää välillä askeleen väliin. Ja nyt on koirakin jumissa, polven varominen ei ilmeisesti ole tehnyt hyvää. Myös eturauhasta vähän epäiltiin, jos se aiheuttaa ontumista. Onneksi vaiva näkyy aika harvoin sen askelluksessa eikä koskaan, jos se on vapaana. Jospa se siitä levolla tai pikemminkin hyppykiellolla. Tällä kertaa levossa saadaan siis käydä metsässä ja juostakin. Voi mikä onni, kun on ollut tällaiset kelitkin.
 
Ego puolestaan kastroitiin. Eturauhanen alkoi taas vaivaamaan, ja jospa sen äkkipikaisuuskin helpottaisi. Leikkaus oli todella helppo ja se parani yllättävän nopeasti. Leikkauspäivän illan se nukkui, seuraavana aamuna tyyppi oli valmis leikkimään ja käytiin jo puolen tunnin kävelylläkin. Alle viikossa haava oli niin hyvä, että sitä ei tarvinut enää suojatakaan. Meillä oli käytössä vauvan body estämään haavan nuolemista, byjamamallinen, jossa olis pitkät hihat ja lahkeet ja nepparinapitus edessä. Hihat leikkasin pois, niin oli helpompi pukea eikä ollut niin kuuma. Todella hyvä keksintö, kiitos internet!

Pyjamasankari (joo olisin erivärisin bodyn, mutta tähän törmäsin kirppiksellä ensimmäisenä)
Egon kanssa voisi jatkaakin jo treenailua, mutta sain flunssa. Olis niin paljon treenimotivaatiota, uusia ideoita ja vanhojakin juttuja pitäisi päästä kehittämään. Onneks olen päässyt kouluttamaan muita, niin agilityn ilo ei pääse unohtumaan. Etenkin JAUn kouluttajien koulutus oli hienoa, upea kenttä, mahtavat ihmiset ja innokkaat koirat. Ensi viikonloppuna vuorostaan Turkuun. 
En muistanut, että syksy voi olla näin ihanaa aikaa säätilan puolesta. Ilman koiria kävin tutustumassa Ahvenanmaahan (Eckerön nurmikentät; mä yritän päästä ens vuonna sinne kisaamaan!). Lisäksi Suomen muista luontokohteista on nyt nähtynä Pirunpesä ja Helvetinkolu näytti lähes samalta kuin lapsena. 
Getaberg, Ahvenanmaa
Ego mökkeilee
Olli ja Ego Helvetinkolussa

lauantai 29. elokuuta 2015

Olympiastadionilla!

Hauhau järjesti 60-vuotisjuhlakseen tapahtuman Olympiastadioinille 23.8.2015. Viikonlopun huipensi kansainvälinen agilitykisa, johon oli kutsuttu 11 kunkin säkäluokan parasta koirakkoa. Ja kaiken huipuksi jaossa olis vielä 6000e, eli voittajille 1000e, toiseksi tulleille 700 e ja kolmensille 300e. Voi miksi tällaisia kisoja ei ole enempää!

Olympiastadionin luonnonnurmi, jonka pohjana oli "vihreää hiekkaa"
Eikös jokaisen urheilijan unelma ole päästä kisaamaan Olympiastadionille?!? Agilityurheilijana en tajunnut edes unelmoida tällaisesta. Minkälaiset puitteet sitten olivat, pohja oli todella hyvä, mutta kyllä osa siinä silti onnistui liukastumaan. Täydellistä pohjaa joka toimii joka kurvissa ja jarrutuksissa on siis turha hakea. Katsomo oli iso, yleisöä vähän liian vähän ja sekin oli suht hiljaista. Kannustusta oli siis vähemmän kuin muissa kansainvälisissä kisoissa.
Yleisö oli sijoitettu stadionin yhdelle sivulle
Tuomareina toimi Seppo Savikko (hyppyrata) ja Ritva Herrela (agirata). Hyppyrata vaihdettiin jokaiselle säkäluokalla ja tämä vei turhan paljon aikaa. Agirata sen sijaan oli sama. Rataprofiileihin olisin toivonut ennemän vauhtia ja jotenkin yllätyin kuinka haastavat tai mutkikkaat radat oli. Kuitenkin tuplanollia tuli ihan kohtuullisesti, joten ei ollut liian vaikea.

Olli oli täpinöissään, minäkin innoissani. Meidän matka kaatui kuitenkin jo 3 esteellä, kun kepit meni sisään 2 välistä. Hieman lohdutti, että ei oltu todellakaan ainoa koirakko, joka teki sen mokan. Hypärin jälkeen päätin kuitenkin, että nyt ollaan Olympiastadionilla ja nyt mennään agirata kunnolla! Siinäkin vähän alku oli haparointia, mutta lopussa päästiin vauhtiin. Tehtiin nolla ja oltiin medeissä tämän radan 2 sijalla. 


Tulokset yksittäisistä radoista täällä: http://www.tolleri.net/kkk/agility.php?alasivu=agitulos&id=269