maanantai 19. tammikuuta 2015

Minun vai koiran vika?

Agilityssa koirakko tekee usein virheitä, niin treeneissä kuin kisaradoilla. Virheillä tarkoitan väärän esteen suorittamista, kieltoa, riman tiputtamista, jne.... Mutta kenen vika se on? Täytyykö syyllinen etsiä? Miten virheet korjataan?

Jos haluaa kehittyä tulee virheen syy löytää. Tämä ei tarkoita, että kisaradan jälkeen tulee heti kaivaa video esiin ja alkaa rikostutkijaksi. Oman kisamotivaation ja hyvinvoinnin kannalta suosittelen, että tätä työtä ei tehdä kisapaikalla. Lopulta kuitenkin on syytä tietää, miksi virhe on tapahtunut, joten kotiin jää epäonnistuneestakin kisasta vietävää. Kun tiedät virheen syyn, se on helpompi korjata. Jossain vaiheessa kehittyminen on pelkästään virheiden korjaamista. Sitä ei saa pelätä. Ja jos siinä on hyvä niin pääsee vaiheeseen, jossa etsitään täydellisyyttä ja unohdetaan, että virheitä voi edes tulla.

Perusvirheiden syyt ovat:
1. Olet ohjannut huonosti.
2. Olet tehnyt huonon ohjausvalinnan.
3. Koira ei osaa.
4. Koiran fysiikka ei riittänyt. 

Oma ideologia agilityn suhteen on, että 2 ensimmäistä vaihtoehtoa ovat ensimmäisenä syynilistallani (kun oletuksena on, että koira osaa kaikki esteet.) Tämän takia ratatreeneissä palkkaan koiran oikeastaan aina. Kuinka usein voi oikeasti sanoa, että tein sen täydellisesti ja täydelliseen aikaan? Jos oma ohjaus on kuitenkin mielestäni moitteetonta, siirryn kohtaan 3, mutta siinäkin ensimmäisenä kysymys on, että enkö ole opettanut koiraa tarpeeksi monissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos koira lopettaa pujottelun kesken, niin onko syynä se, että en ole viime aikoina vahvistanut tarpeeksi omaa sivulle irtoamista vai onko kenties pujottelu seinää vasten, jolloin se onkin paljon haastavampi. 


Virheen syynä kohta 4 on jäänyt usein vähälle, koska Olli on ollut hyvässä kunnossa. Muiden suorituksia katsoessa en ole etsinyt koirasta vikoja, koska oletuksenani on, että kun treenataan ja kisataan niin koira on terve ja hyvässä kunnossa. Kisaavalla koiralla usein riman tiputus on sellainen merkki, että jos ilmiselvää syytä ei löydy 1-3 kohdista, on kohta 4 todennäköinen. Tämäkään ei tarkoita, että koira olisi jumissa. Koira ei välttämättä lihaksistoltaan ole ihan siinä kunnossa, että se pystyy ylittämään korkeimmat rimat käänteissä. Joskus syynä on myös liukastuminen, jos hypätessä tassu menee alta niin on mahdotonta pitää rima ylhäällä. 


Nykyisin ajatukset ovat kuitenkin alkaneet siirtymään entistä enemmän koiran hyvin vointiin ja sen tarpeisiin. Olen ymmärtänyt, että etenkin alkeisopetukssa tulisi pohtia virheiden sattuessa enemmän kohtaa 4. Onko koira kykenevä suorittamaan kaikki esteet oikealla vireellä? Jos koira hakee hyppäyspaikkaa tai ei suorista itseään hypyssä, niin onko ongelma siinä, ettei sille ole opetettu oikeaa tekniikkaa vai eikö sen kroppa vain pysty. Tai jos se ei meinaa oppia pujottelua... Onko metodi huono, vai mitä jos koiraa sattuu sen pujotellessa? Esteopetuksen lisäksi huomion arvoista on koiran vire. Onko normaalia, että koira väsyy parin toiston jälkeen tai että se tekee rataa aina kuin vimmattu? Kumpaankin voi olla syynä kipu, koirasta riippuen toinen reagoi pysähtymällä ja toinen vauhtia lisäämällä.

Mutta jos et heti tiedä syytä virheeseen, niin mitä haittaa siitä on, jos koiran suorituksen jälkeen palkkaa? 

torstai 15. tammikuuta 2015

Maybe I success

Sain vihdoin uuden fysiikkatreenikauden kännistettyä. Olli käy vielä hoidettavana, ja jospa sitten päästään myös yhdessä treenaamaan muutaman viikon tauon jälkeen.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Ollin ja Veldan pennut 5 vk

Ollin ja Veldan pennut ovat ehtineet jo 5 viikon ikään. Pakkohan nuo pallerot oli käydä katsomassa. Tytti lähti mukaan kuvaamaan. Kaikki pennut olivat ihanan näköisiä ja hyvin reippaita. Ainakin pari agilityhirmua on tulossa! Mutta mitäs niitä enempää kehumaan, katselkaa kuvia ja todetkaa itse.
Kuvaaja: Tytti Käyhkö

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 kisatilastot

"Mitä et voi mitata, et voi kehittää." Kisoin mentäessä tuloksen ei pitäisi olla tavoite. Kisatilastointi antaa kuitenkin aika hyvin osviitta mitenkä koirakon yhteistyö sujuu. Kisojen tulosten lisäksi olisi hyvä tilastoida eri esteiden suoritusnopeuksia. Insinöörinä mielläni katselisin käyrää kuinka esimerkiksi pujottelun suoritusnopeudet vaihtelevat eri kisoissa. Tilaston teko osoittautui kuitenkin sen verran työlääksi ja epävarmaksi videon kuvakulmien ja arvionnin takia, että tällainen tilastointi jäi muutamaan kirjaukseen.


Vuonna 2014 ollaan startattu Ollin kanssa 48 kertaa. Näistä 26 on ollut perusstartteja (eli Suomessa käydyt viralliset kisat). Nollaprosenttimme näistä kisoista on 65 % eli jälleen saimme kasvatettua nollasaldoa noin 10 % enemmän kuin viime vuonna.



Hyppyradat, joita kertyi 8, kaikki olivat puhtaita ratoja. Agiradoista aika tarkalleen puolet olivat nollia. Hyppyradoilla myös etemät ovat parempia kuin agiradoilla, keskiarvo lähes 5,0 m/s. Agiradoilla vauhti jää noin 4,6 m/s.


Suomen arvokisasuorituksessa nollaprosenttimme on lähes sama kuin muissakin virallisissa kisoissa. Ulkomaan kisoissa sen sijaan virheitä on tullut hieman enemmän. Osa syynä on jännitys ja siksi yleisen suoritusvarmuuden lasku, mutta myös yritys suorittaa rata maksimaalista  vauhtia, jolloin riskejä on otettava ja virheitä tulee herkemmin.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2014 on ollut mitä parhain agilityvuosi.

(Valokuvat: Tytti Käyhkö)