EO 2015, Rieden

Vuoden 2015 kisapaikkana oli Rieden Saksa. Paikka oli sama, jossa on MM-kisatkin järjestetty. 

Me (matkaseurana Kaisa+Hikka) lähdetiin matkaan vasta ke illasta, joten to aamuyöstä oltiin vasta hotellilla ja herääminen koirien terveyden tarkastukseen sekä treeneihin teki vähän tiukkaa. Onneksi olimme tajunneet varata hotellin jo ajoissa ja meillä on kiva huone ihan kisapaikan vieressä. Se on vaan niin kätevää, kun koira voi lepäillä hotellilla ja siirtymisiin ei kulu aikaa. 

Eläinlääkärin tarkki oli tarkka, koira käytiin kunnolla läpi ja myös liikkeet katsottiin. Treeneissä oli aikaa joku 1,5 min/koira, joten paljoa ei siinä tehty. Sen verran tuntumaa sai pohjasta, että koira juoksi hyvin, itselle vähän raskas. Pohja oli hyvin saman tyyppinen kuin purinalla. Rimat pidettiin keskitasossa (30, 40, 60), mikä oli todella hyvä kuumuuden takia.

Avajaisissa

Treenien jälkeen saatiin lepäillä (shoppaileen..) ja illalla oli vielä avajaiset. Päivä oli kuuma, mutta onneksi pysyttiin 30 alemmalla puolella toisin kuin edellisenä päivänä. 

Perjantaina kisat alkoivat joukkueradoilla. Meidän tiimi aloitti Thomas Ebelingin tuomaroimalla hypärillä ja iltapäivästä oli agirata, jossa tuomarina oli Toshiyuki Oba. Ebeligin rata pystyttiin suorittamaan perustekemisellä. Takaakiertoja oli aika paljon, joten omaa liikkumista oli helppo rytmittää. Me tehtiin hyvä nolla. Vähän kankealta se tuntui, sijoituksemme oli 9. Agilityradassa (ratapiirros alla) piti juosta, Olli voitti juoksukisan ja kun tein persjättöä se luki hypyn takaa kiertona. Jos olisin saanut jalkani vähän aikaisemin liikkeelle ohjaus olisi toiminut. Näin jälkeenpäin olisin kuitenkin tehnyt takanaleikkauksen putken jälkeiselle hypylle. Muille joukkuelaisille tuli pikkuvirheitä, joten meitä ei nähty finaalissa. 

Tässä Ollin juokkueradat: 

Tamskilta oma tiimi mini/medijoukkueessa

Lauantaina aloitettiin agilityradalla. Tuomarina oli Anders Virtanen (ratapiirros: http://andersvirtanen.kotisivuton.fi/data/310/files/eo2015mediumgif.gif). Taas olin vähän jäykkä. Pidin Ollin liiankin huolella lähelläni. Tosin ratakin oli vähän sellainen, että ansaesteitä osui linjalle helposti. Vaikein kohta oli 12-14. Ollin keinuhan ei ole itsenäinen, joten päädyin olemaan sen tukena keinulla ja takaa leikata muurilla. Hieman se siinä hidasti leikkauksen jälkeen, mutta ei merkittävästi. Sijoituksemme oli 11./128, joten paikka finaalissa varmistui. (15 parasta) (agin yksilörata: https://youtu.be/td0PJeQsNwo)

Hyppyrata oli vaikea, rata oli Jörg Thenertin käsialaa. Alku varsinkin pelotti, että mitä siinä ehtii tekemään. Mikään ei oikein tuntunut varmalta. Lopulta päädyin siihen, että luotan Ollin pakkovalssiin ja lähden juoksemaan persjättöön. Putkea ennen olevalla hypylle ajattelin saksalaista, mutta onneksi tajusin, että putki on niin lähellä, että on pakko vaihtaa rintamasuuntaa ja twistata, jolloin vaihtoehtona oli enää takana leikkaus putkelle. Pyörittelin rataa rataan tutustumisen jälkeen paljon päässäni. Lopulta pääsin siihen fiilikseen, fiilikseen, jossa saan juosta Ollin kanssa yhdessä ja täysillä. Mitään ei ollut menetettävää, kun oltiin jo jatkossa. Me vain mentäntäisiin.

Tältä meidän juoksu näytti:

Toiset saa hyvästä suorituksesta hampparin -
Olli saa nuolla mun palkkarin rippeet

Videon loppuun lisäsin vielä alun hidastettuna. Ei se olisi voinut paremmin mennä. Rata oli ehdottomasti tämän vuoden meidän parasta antia! Miksi jokainen kerta ei voi olla edes lähellä sitä tunnelmaa minkä koin. Me mentiin Ollin kanssa yhdessä ja molemmat antoivat itsestään vähintään 100 %. 

Sunnuntaina joukkuekisojen finaalin jälkeen oli minien ja sitten medien vuoro. Medien rata oli hyvinkin suoraviivainen. Olli ei ole iso medi (alle 40 cm), joten se häviää suorilla juoksussa. Yritin olla ajattelematta asiaa ja tehdä vain oman suorituksen. Keskityin liikaa itseeni, siihen, että pitää juosta juosta kovaa niin Ollikin juoksisi ehkä vähän vielä kovempaa. En ymmärrä kuinka helposti yhdessä tekeminen katoaa, kun alkaa jännittämään ja miettimään liikaa. Radan alusta selvittiin hyvin. Ennen puomia oli tiukka kääntö ja minun piti odottaa hieman Ollia, että se saa vauhdin päälle. Kuuntelin kuitenkin yleisön huutoa "mene mene" ja lähdin juoksemaan. Näin ollen puomin rytmitys meni pilalle ja Olli loikkasi kontaktin yli. Kontaktit on muutenkin nyt rakoilleet, että ajalta jolloin ne olivat varmemmat tuokin olisi onnistunut. Mutta koska Suomessa puomin jälkeen on pari hyppyä ja sen jälkeen vielä jatketaan rataa..? Eipä tule mieleen ja siksi puomilla vedätyksiä en ole oikeastaan muistanut treenanneeni tänä vuonna ollenkaan. 

Finaali radan video:

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen. Muutamat virheet jäivät painamaan mieltäni, mutta yritän aktiivisesti karistaa niitä ajattelemalla hyppyradan tunnetta. Olli on hyvä agilitykoira. Se ei ole maailman nopein, mutta sen on minun oma ferrarini, tumma herkkäsielu, joka rakastaa juosta minun kanssani <3

Riedenin lenkkimaastot

Turstina Prahassa

Parasta matkaseuraa

Terveyttä, innnostusta ja onnistumisia vuodelle 2015!

Otsikossa ovat suurimmat tavoitteemme vuodelle 2015. Toivon niitä myös muille. Tämä vuosi on ollut jotain, mistä vain salaa haaveilin, kun Olli tuli minulle. Nyt en uskalla odottaa yhtä hyvää vuotta. Ennen kaikkea pitäisi osata nauttia niistä jokaisesta hetkestä, kun saa mennä täysillä.

Ensi vuodelle varmistui taas yksi iso kisareissu, European Open Saksassa. Alla medien 10 parhaat (jos vain kaikki pisteet on tulleet). Meille Ollin kanssa kertyi huimat 105 pistettä. Ja erityisen ylpeä olen meidän pistekeskiarvosta 4,42 eli tulostaso ollaan saatu kohdilleen.

Joulu meni ja ei treenattu niin paljon kuin piti. Molemmat koirat ovat jokseenkin jumissa. Typerät liukkaat kelit ja kylmyys! Hallilla on kuitenkin välillä tullut käytyä. Kävin muun muassa vetämässä kaverin viikkotreenit. Koirakot olivat möllikoiria, joten tehtiin helpohko ratapätkä niin ettei kovin montaa kentällä ollutta estettä tarvinnut siirtää.

Möllirata - lainattu blogista: http://toiveestatodeksi.blogspot.fi/2014/12/agility-7.html

Suunnitelmissa oli siis treenata suoralla etenemistä sekä takana leikkausta. Takana leikkaus sopi esteväliin 7-8. Välin pystyi myös tekemään valssilla tai persjätöllä, mutta koiran linja oli parempi ja oma liikkuminen oli helpompaa takana leikkauksella. Osa koirista teki koko rataa ja osa harjoitteli pituutta ja rengasta erikseen ja sitten muuta rataa pätkissä. Ihana huomata kuinka on taas päteviä koirakoita muodostumassa!

Hyvä hyvä, ja sitten kohti 2015 vuotta!

European Open 2014 Unkari

Määränpäänä oli Unkarin Tazar. Matkaan lähdettiin keskiviikko aamuna tai oikeastaan jo aamuyöstä. Matkaseurana Maria+Luna ja Anu+Nipsu. Lensimme Wieniin, koska se oli edullisempi ratkaisu kuin Budapest formulakisojen aikaan. Nähtiin, että Olli ja Luna pakattiin mukaan. Se helpotti hieman lentostressiä. Nipsu matkasi matkustamossa. Kun saimme koirat, Olli oli hieman levoton. Ilmeisesti häkkiä ei oltu kannettu kovin tasaisesti ja lämpötilakin oli suht korkea.

Wienissä matkaa jatkettiin vuokra-autolla, isolla farkulla. Saimme juuri ja juuri mahdutettua kaikki tavarat koirineen autoon.

 

Turistit Balaton järvellä

Hotellimme oli Kaposvar -kaupunkin keskustassa. Saimme nauttia jalkapallonuorille suunnastusta ulkotapahtumasta ja konserstista sekä kirkonkelloista. Kirkonkellot löyvät parhaimmillaan jopa 80 kertaa putkeen. Mutta kun on tarpeeksi väsynyt eivät tällaiset pikku metelit haittaa.

Torstaina oli sitten treenit. Esteet olivat laadukkaat smartin esteet ja pohja oli hieman huonosti hoidettu nurmi. Nurmeen tottumattomana oli vähän, kun pohja ei ollut aivan tasainen ja hieman epätasalaatuinen, mutta koska ei satanut niin pitoa siinä oli tarpeeksi. 

Lenkkimaasto näytti tältä

Odottelua varjossa, lämpötila parhaimmillaan noin 35 astetta

 Sitten itse kisaamiseen. Perjantaina aloitettiin joukkueradoilla. Agi ja hyppyrataan tutustuttiin aamulla ja suoritukset olivat sitten pitkin päivää. Aloitimme agiradalla. Tuomarina Veronika Hedenry. Rata tuntui suht perusradalata. Infossa oli sanottu, että ei aloiteta ennen aikataulun osoittamaa aikaa. Tämä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa. Joten kun saavuin paikalle lämmittelylenkiltä ja aloin tarkkailemaan, että koska olisi meidän vuoro, niin tajusin, että olemme seuraavat. Enimmäkseen sitten hoin itselleni, että osaan kyllä radan vaikka en ehdi sitä enää päässä kelaamaan ja että nyt vaan suoritetaan.

Radasta en muistanut enää suorituksen jälkeen mitään. Me vain mentiin, se tuntui niin hyvälle! Tällä suorituksella oltiin 4. lähes 350 koirakon joukosta :)

Hyppyradassa oli yksi omituinen kohta, pujottelun jälkeinen vienti putken pään ohi hypylle. Luulin, ettei se tuottaisi Ollille ongelmia. Kuitenkin lähdin rynnimään putken pään ohi liian aikaisin ja liian nopeasti, joten Olli lopetti pujottelun kesken. Siihen asti rata olikin hyvä. Olli ehti käydä putkellakin, joten tuli hylky. Tuomarina Rolli Schiltz - team Jumping S/M.

Yhteensä Team Finland 5 (Minna+Ruu, Outi+Olli, Kajsa+Tuima, Neon+Jenna) saivat vain 3 nollaa, joilla oltiin sijalla 54./91. Ei siis päästy finaaliin.

Lauantaina oli yksilökisojen vuoro. Me aloitimme agilityradalla, tuomarina Tráj Tamás - agility medium individual. Hypyn 3 siivekkeen kierrätystä mietin, mutta totesin, että takana olevan putken ja liikkumislinjojen takia vasemman siivekkeen takia kierrättäminen oli meille parempi vaihtoehto. Ja myös hypyn 8 ohjaus aiheutti mietintää, että pitäisikö tehdä jokin leikkaus. Lopulta päädyin vain puolivalssiin hypylle 7 ja näin pysyin samalla puolella koko ajan.  Pujotteluun vienti oli vaikea,kun putki oli takana. Lisäksi sitä ennen olevat hypyt tuottivat vaikeuksia. Lopulta pädyin tekemään viemään hypyt päällejuoksuina ja lähetin pujotteluun poispäin käännöllä. Radalla Olli oli menossa putkeen, mutta kilttinä koirana kääntyi huudostani. Pujottelun jälkeen taas poispäin kääntöjä ja vauhdilla maaliin.

Rata ei ollut parasta suorittamista, mutta sain sen kuitenkin menemään haluammallani tavalla. Harmikseni maalissa ilmoitettiin, että yksi rima oli tipahtanut. Jälkeen päin videolta totesin, että ei Olli osunut edes rimaan vaan rima putosi, koska Olli laskeutui siivekkeen jalaksen päälle. Ilman rimaa oltaisiin oltu 5. ja päästy finaaliin. Mutta jossittelu ei auta. Sijamme tuloksella 5 oli 27./174. Jäimme kärjestä 1,45 s.

Hyppyrata oli lähes sama kuin mineillä oli ollut. Tuomarina Peter Fee. Mineissä moni oli mennyt pujottelu/putki ansaan. Typerää, että medeillä oli molemmilla radoilla samanlainen pujotteluansa, ja kun se on vielä vaikea Ollille. Alla olevassa kuvassa piti siis mennä sinisestä putkestä kepeille. Ja lisähaastetta teki oranssikeppi keltaista putkea vasten. Niin ja tätä ennen radalla oli kohta, jossa ohjaajan piti mennä keltaisen putken ja keppien välistä. Myös minulla paita oli jäädä kiinni ensimmäiseen keppiin... Mutta noin muuten rata tuntui meidän radalta. Loppusuoran viimeinen käännöskään ei haitannut, kun tiesin, että voisimme olla siinä nopeampia kuin monet muut. Alku rata sujuikin todella hyvin. Kepeille vienti ei sitten vain onnistunut. Meni 2 väliin. Luulen, ettei Olli vain nähnyt ensimmäistä keppiä. Enkä sitä sinne lähtenyt viemään, koska pelkäsin putkea. Virheen jälkeen Olli lähti vetämään karusellia putkessa. Sehän on se paras este.

Hyppyradan haasteita

Sunnuntaina oli finaalit. Joukkueratoja on hauska seurata. Mutta ne eivät tuoneet niin paljon tunteita kuin yksilöradata .Eniten jännitettiin matkaseuralaisen ja treenikaverin Nipsun puolesta. Upeasti Anu ohjasi ja he olivat 4. ! Medien finaalissa oli hienoa suorituksia. Rata olisi sopinut myös meille... Voittaa oli Silvia Trkman ja Le. Maxeissa voiton vei Jenny Dam ja Lilli. That was awesome run. Grattis!

Paidan vaihto (huomaa kaulan rusketusrajat.. oli kuuma!)

Maanantaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Matkan varrella käytiin myös shoppaileen. Eikä ollut ongelmaa ottaa koiriakaan mukaan. 

Lentokentällä tuli pieni kiire, hiki ja paniikki. Auton jättö, kamojen raahaus lentokentälle ilman kärryä ja Nipsun saaminen koneeseen, ylibuukattu kone... huh, ja lento oli lopulta vielä myöhässä, joten ei olisi edes ollut kiire ja olisi ehtinyt edes sen yhden suklaalevyn ostaa. Lopulta olimme kuitenkin noin klo 24 Suomessa. Suomessa ei ollut yhtään sen viilempiä vaan vastassa oli 25 asteinen ilma!

Lopuksi täytyy vielä kiittää Tiia ja Janne hyvästä Suomen joukkueen huolehtimisesta sekä matkaseuraani Mariaa ja Anua ja tietysti kaikkia meitä kannustaneita. Agility ei tuntuisi niin hienolta, jos kannustajat puuttuisivat!

Suomessa ehdin olemaan noin 10 päivää, sitten on taas lähtö kisoihin, Tanskaan Pohjoismaiden mestaruuteen.

EO 2014 kutsuu

Tänään tuli ilmoitus, että pääsimme kisaamaan EO:hon.

Onnittelut!

Sinut on valittu koirasi Ollin kanssa Suomen edustajaksi yksilö- ja joukkuekilpailuun vuoden 2014 European Openiin. Kilpailu käydään Kaposvárissa, Unkarissa 24.-27.7.2014.

Viime vuonna sähköpostiviesti pääsystä EO-kisoihin 2013 Belgiaan mullisti kisauramme ja toi mahtavan fiiliksen sekä jännityksen. Tämän vuoden viesti nostaa kyllä hymyn korviin, mutta samanlaista tunnemyllerrystä tosin ei ole, sillä rankingin sijoitus 3. toi varman paikan. Lennotkin itseasiassa on jo ostettuna. 

EO:hon pääsyn varmisti tämä rata:



Fiilis tuolla radalla oli huikea, jännitti, mutta tiesin, että nyt on pakko tehdä parhaansa, ja että rata näyttää hyvältä. Edelliseltä radalta oli tullut hylky, joten tämä oli viimeinen tilaisuus varmistaa paikkansa EO-kisoihin. Yleisö oli todella mukana kannustamassa kaikkia (videolta kuulee kannustuksen!). Ehdottomasti vuoden paras kisa!