Heidi+Salme-radan treeni MM-karsinnoista

MM-karsintojen radoista jäi myös jotain hampaan koloon. Jos ei osata, niin se treentaan! Tälläkin kertaa harmaita hiuksia aiheutti hypäri. Aah hypärien ihanuus ja kamaluus. Kyseessä siis Heidi Viitaniemen ja Salme Mujusen suunnittelema rata, joka suoritettiin ensimmäisenä. Radalla tehtiin nolla, mutta se ei ollut sujuva.

Kinkkisin kohta ainkin meille oli esteväli 6-10. 

Vaihtoehdothan siis ovat:

- Pysyä hyppyjen alapuolella ja tehdä 8 esteelle saksalainen, tai siis saksalainenhan vaihtaa ohjauspuolta, että tämä olisi lähinnä päällejuoksu, mutta silti pitäisi edetä kuin saksalaisessa. Tämän valitsin kisoissa, mutta Olli luki ohjausta perussaksalaisena ja haki putken 10 väärää päätää. Täytyy siis pitää saksalaiset saksalaisina ja tällaisiin kohtiin tehdä jotain muuta.

- Pysyä hyppyjen alapuolella ja "nenästä vetäen" ottaa koira 8 hypyn. Tämä ohjaus tuntui omituiselta täydessä vauhdissa, mutta joillekin koirille varmasti tosi hyvä vaihtoehtoa. Tai sitten olisi voinut twistata eli kääntää hieman omaa rintamasuuntaa koiraa kohtaan, joka olisi jarruttanut koiraa.

- Pysyä hyppyjen alapuolella ja viski 8 esteelle. Koira hakisi helposti 10 putken väärää päätä. Hylkäsin tämän. 

- Pysyä hyppyjen alapuolella ja tehdä kopteri esteelle 8. Jos et muista mikä on kopteri, niin katso postaus koptereista. Estelinjat eivät olleet ihan optimaaliset kopterille ja sen tekeminen kovassa vauhdissa osoittautui aika pelottavaksikin jopa. Stekkaa alla video, jossa se on yhtenä ohjausvaihtoehtona.

- Mennä hyppyjen yläpuolelle persjätöllä ja valssi 8 hypyllä. Persjättö kohtaan, jossa ohjauksen ollessa ajoissa koiran kuuluisi tulla 7 hypyn ohi ja jos se on myöhässä koira lähtee lukemaan esteitä hypyn takaa. Tässä tilanteessa hypyn takana ei kuitenkaan ollut mitään, joten persjätön ajoitus ei ollut niin tarkka. Ja koska 7 hypyn koira hyppäsi niin viistosti niin ohjauksesta tuli jopa lähes japanilainen. 8 hypyllä valssi oli puolestaan paras ratkaisu, koska koira lähti lukemaan automaattisesti hypyn takana olevia esteitä eikä putken väärää päätä. 

- Mennä hyppyjen yläpuolelle ja tehdä kaksi valssia. Koska matka oli pitkä niin ensimmäinen valssin olisi pitänyt olla todella liikkuva ja seuraavana taas tiivis. Kahden erityyppisen valssin ja kovan vauhdin yhteensovittamien on vaikeaa ja siksi askelmerkkien paikat täytyi katsoa todella tarkasti, ettei 8 hypyn valssilla törmännyt esteeseen 9. 

- Hyppyjen yläpuolella jotkut myös leikkasivat takaa 10 putkeen lähtetyksen, mutta koska 9-hyppyä piti hieman kiertää niin ohjauslinja ei osunut kunnolla putken päähän ja jos vei liian pitkälle niin tuli kiire jatkoon. 

Treeneissä testailtiin muutamia näistä vaihtoehdoista. Vauhtia otettiin pujottelin sijaan hyppysuoralta. Ollin lisäksi sain testailla paria mini 2 luokan koiraa. Ihania raketteja molemmat, mutta niin omanlaisia kuitenkin ohjata. Loppupäätös oli, että Ollin ja useimpien koirien kanssa persjättö+valssi olisi ollut se parhain eli nopein ja sujuvin ohjauskuvio. 

MM-karsinnat 2015

Viikonlopun ohjelmana oli MM-karsinnat Jyväskylässä. Lähdin hyvillä mielin kisaan, ei jännittänyt niin kuin SM-kisat. Isoihin kisoihinkin turtuminen alkaa siis taas, talven jälkeen oli vähän kankeutta.

Oltiin varattu hotelli jo perjantai yöksi ja hyvä niin, sillä medit aloittivat klo 7.30. Suunnitelma oli syödä joku rahka ja mennä juoksemaan rata, sen jälkeen on ansainnut vasta hotelliaamiaisen. Ja suunnitelma toimi. Hyppyradan profiili ei suosinut meitä vaikka ei se mitenkään mahdoton ollut ja hyvät linjat koirakin sai. En oikein keksinyt mitä tehdä putkien välissä oleville vinoille hypyille. Päädyin päällejuoksuun, mutta Olli luki sen saksalaisena ja haki putkeen. Sain kuitenkin kalasteltua sen pois. Pääasia, että saatiin nolla ja oltiin sunnuntailla! Kotona kyllä tuo kohta meni treeniin...

Hyppyradan kohta (kuvan lähemmästä putkesta serpentiininän keltaiset hypyt, sitten punainen hyppy ja putken kauempaan päähän) aiheutti muillakin kuin minulla päänvaivaa.

Aamiaisen, päikkäreiden ja lounaan jälkeen menimme taas Jattilaan katsomaan agiradan valmistumista. Vasta kotona tajusin kuinka kiva se oli, tai kuinka Olli ystävällinen rata oli. Harmitti mahdottomasti, kun 3 hypylle valssasin ehkä elämäni huonoiten ja Olli ei tällä kertaa pelastanut vaan tiputti riman. Muuten olisi ollut voittoaika. Jäimme siis ilman pisteitä. 

Maksien vielä kisatessa me menimme nukkumaan. Sunnuntai aamuna aloitimme klo 9. Olli oli todella taitava kaikki päivän kolme rataa. Se kulki hyvin, teki hienot kontakti ja oli muutenkin paras kisakoira mitä voin toivoa. Olli, mun lentävä liitotykki <3. Se ei kuitenkaan riittänyt tällä kertaa kuin yhteen nollaan. Kahdelta ensimmäiseltä radalta saimme hylyn, koska ohjasin hieman vinoon ja Olli valitsi viereisen esteen. (Ja tällä kertaa ei edes menty putkeen!) Finaalin vedimme rennosti ja yritin nauttia, sitähän varten tänne tultiin. On niitä parempiakin fiiliksiä kuitenkin radalla ollut.

Finaaliradan ansiosta nousimme sijalta 22 sijalle 7. Ja näin ollen pääsemme Pohjoismaiden mestaruuskisoihin! Harmittaahan se, että ei päästä puolustamaan MM-kisojen yksilöpronssia eikä PM-joukkuekultaa. Mutta nyt mä haluan treenata, olin jo vähän unohtanut miltä voiton nälkä tuntuu ;)

Tässä meidän neljä ensimmäistä suoritusta videolla. Jos hei joku sattui kuvaamaan meidän finaaliradan niin ottaisin omaan videoarkistoon mielläni tuon pätkä... Löytyyhän se toki livestreamistä kohdasta 59:30, mutta olisi se mukava olla itselläkin.

Isot onnittelut vielä viikonlopun parhaille Sannille, Jadelle, Tainalle ja Kaisalle! Mahtavaa menoa, olette niin ansainneet paikkanne Italiassa.

Medien MM-karsintojen tulokset, 10 parasta, jotka ovat siis maajoukkueessa

MM-karsinnoissa unelmat todeksi

Minä ja Olli päästiin maajoukkueeseen! Me päästiin joukkueeseen sijalta 2., mikä tarkoittaa, että edustamme Suomea sekä yksilöissä että joukkueessa Pohjoismaiden mestaruuskisassa Tanskassa 9.-10.8.2014 ja Maailman mestaruuskisoissa Luxenburgissa 11.-14.9.2014!

MM-karsinnat olivat Rovaniemellä 28.-29.6.2014. Matka alkoi perjantai aamusta ja päättyi maanantai iltana kotona odottavaan shampanjaan. Olli nukkui matkat autossa hyvin rauhallisesti. Kisat järjestettiin Ounashallissa ja vieressä oli todella hyvät kävelymaastot. Metsässä kulku rauhottaa kisapäiviä. Muutenkin järjestelyt olivat hyvät ja hotellihuoneeseenkin oli vain 15 min kävelymatka.

Lauantai alkoi hyppyradalla. Onneksi maxit aloittivat niin pystyin nauttimaan hotelliaamiaisen. Livestremistä vakoiltiin vielä mitenkä rata meni ja sitten kisapaikalle. Radassa tarvittiin vauhtia ja tarkkuuttaa, tykkäsin. Radalla mennessä jännitti. Tiesin, että voisin saada hyvän tuloksen. Keskityin kuitenkin täysillä suoritukseen ja lopputulokseen ole tyytyväinen. Sain vietyä radan siististi läpi. Viimeiset esteet jännitti eniten ja valsista ei tullut puhdasta. Tällä suorituksella olimme 2. Voittajaan oli eroa 0,57 s. Pisteitä saimme siis 44,30. Tärkeintä kuitenkin oli, että nyt oli paikka sunnuntaille!

Ennen agirataa oli piiiitkä odotus. Väsyin ja sitten piti kerätä itseni uudestaan. Mielestäni onnistuinkin. Agiradalla lähdimme hyvällä vireellä. Agiradan piirustuksessakaan ei ollut mitään vikaa. Putkissa kuitenkin oli. Ne olivat ilmeisesti liian pimeitä hämärähkössä hallissa ja liian mutkalla. Osa koirista hidasti tai otti jopa kiellon. Ollikin hieman hidasti. Mutta se ei meidän isoin ongelma. Isoimmaksi ongelmaksi muodoistui valssi heti kolmannella esteellä. Käänsin itseni liian aikaisin ja Olli kääntyi mukana. Typerä virhe minulta, eikä edes ensimmäinen kerta. Loppu rata meni ihan ok ja nekin kohtat, joita jäin miettimään, koska tein ne erilailla kuin muut, menivät hyvin. Kontakteja en jaksanut pysäytellä, koska se ollut kuulunut suunnitelmiini. Ehkä olisi pitänyt, kun tulossa on monet kisat, joissa en niin voi tehdä. Tuloksissa olimme 42. Virheen takia jäimme ilman pisteitä. Yhteistuloksissa olimme tässä vaiheessa 4.

Sunnuntai alkoi agilityradalla. Jännitti taas uusi päivä. Olin liian tietoinen siitä, että hyvillä tuloksilla olisimme joukkueessa. Pujottelun lopussa en ollut tarpeeksi rohkea ja vienti keinulle oli epämääräinen,mutta sain pelastettu. Putki / A-este erottelussa luotin liikaa Olliin, ei se yleensä mene putken päähän, joka jää minun ja kontktin väliin. Mutta sainhan sen menemään sinnne, kun otin kiinni ja vedin. Olin pohtinut, että siinä pitää odottaa ja antaa Ollin tehdä valinta, mutta kun oli kiire. Rata päättyi siis tähän ja hylyn takia en päässyt tekemään sitä loppuun.

Sunnuntain toinen rata oli hyppyrata. Radalla piti juosta täysillä, että siitä selvisi. Sain väännettyä nollaan. Karjuin Ollille ja se taisi hidastaa vauhtiaankin tai ainakaan loppu ei ollut yhtään rento. Sain kuitenkin juostua ja käännettyä Ollin sinne minne pitikin. Radalla oltiin tuloksissa 5. Voittajasta jäätiin 1,6 s ja pisteitä saatiin 33,90. Olin huippu iloinen aluksi nollasta. Sitten jäin miettimään, ettei se ollut hyvän mielen nolla, ja sitten mietin, että viimeisellä pitää tehdä nolla, ja mitä jos siitä tulee samanlainen. Onneksi finaaliin oli vielä hetki aikaa. Kun sain ajatukset selviksi ja näin maksien onnistumisia oma mielenikin parani.

Yhteistuloksissa oltiin tässä vaiheessa 7. En katsonut tuloksista muuta kuin lähtöjärjestyksen; missä välissä menin ja ketä muita oli kärjessä. Tiesin, että hyvällä tuloksessa voisin olla kärjessä, huonolla ei oltaisi joukkueessa. Rata näytti pelottavan paljon meidän radalta. Tutustumisen jälkeen alkoi taas oman vuoron odotus. Yhtäkkiä olikin aivan todella hyvä fiilis. Tiesin, ettei ollut mitään menetettävää, ja että voisimme vain yrittää parhaamme. Sen me todellakin sitten teimme. Kontakti ja kaikki sujui, Olli jaksoi vielä viimeiselläkin radalla olla SUPER! <3 Voittohumun jälkeen selvisi, että olimme voittaneet tämän radan ja saaneet 50 pistettä. Lopullinen pistemäärämme oli 128,20.

Radan jälkeen palkkasin Ollin ulkona ja sitten ryntäsin sisälle jännittämään. Lopulta alkoi selvitä, että olisimme joukkueessa! Todellakin, ja kun viimeinen koirakko oli mennyt, selvisi, että olimme toiseksi parhaita. Onnitteluja ja haluksia tuli enemmän kuin odotin. Lopulta pääsin vielä juoksemaan kunniakierroksen muiden joukkueen jäsenten kanssa. Olen jo monta kertaa katsonut vierestä, kun muut riemuitsevat ja silti, en osannut odottaa sitä onnea. Olin isosti onnellinen! Sitten pääsin vielä sovittamaan maajoukkuetakkia ja samalla otettiin valokuva. Sitten vielä sopimusta tekemään. Maijulle kiitos Ollin jäähdyttelystä.

Minien jälkeen odotimme jonkin aikaa palkintojen jakoa. Suurin osa yleisöstä oli jo lähtenyt, kun kellokin oli jo yli kahdeksan. Palkinnoille ja joukkueeseen pääsivät:

Minit:
Anni Komulainen ja shelam Ralli
Petri Heinonen ja shelam Blitz
Iida Vakkuri ja shelam Hunni
Annina Myllyaho ja parson Elmo (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Jenna Caloander ja shelam Neon (joukkuekilpailun varakoirakko)
Medit:
Ville Liukka ja espves Ronja
Outi Harju ja koohon Olli
Sanni Kariniemi ja shelam Goa
Sanna Lehtonen ja espves Dia (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Taneli Ikäheimo ja mudi Pantse (joukkuekilpailun varakoirakko MM-kilpailuissa ja PM-joukkuekilpailussa)
Maija Majanen ja espves Mökö (joukkuekilpailun varakoirakko PM-yksilökilpailussa)
Maksit:
Janita Leinonen ja borcol Fu
Raisa Vähätalo ja borcol Repo
Tuulia Liuhto ja borcol Pirtu
Jaakko Suoknuuti ja borcol Zen (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Pekka Perälä ja borcol Spot (joukkuekilpailun varakoirakko)

Lopuksi haluan kiittää matkaseuraani Mariaa ja Lunaa, treenikaveitani (+Tamsk) sekä kaikkia teitä ihania ihmisiä, jotka olette kannustaneet minua ja iloinneet menetyksestämme!