 |
| Jotain kotiin tuomisia |
Kisat alkoivat Esa Muotkan hypärillä. Rata oli vauhdikas, paljon paljon suoria putkia, mutta ei kuitenkin hirveitä putkijarru kohtia.
Starttasimme noin puolessa välissä. Kisaajia oli muuten yli 50! Tästä on tosissaan tullut suosittua puuhaa. On muuten aika rankaa pitää itsensä ja koiransa lämpinänä koko 6 tuntia mitä kisapaikalla oltiin. Heti, kun vähän pääsi jäähtymään, niin piti aloittaa lämppään seuraavaa starttia varten. Mitähän sitten kunnon pakkasilla...
No, mutta miltä se sitten tuntui mennä taas radalla pitkästä aikaa, tietäen, että meistä on jopa MM-pronssiin... Samaa kisaamistahan se on. Edelleen pitää hoitaa kaikki rutiinit, valmistautua, jännittää, pitää itsellä sopiva vire, lämmitellä sekä itsensä ja koiransa, ja sitten vain suorittaa. Kaikki valmistelut eivät menneet nappii ja meno tuntui ekalla radalla kökköiseltä. Unohdin taas, että olisi voinut hengittää enemmän. Ja vaikka rata olikin koiralle aikamoista rallatusta, niin itse joutui rytmittämään ja pysähtelemään suorilla putkilla aika paljonkin. Oli vaikea päästä agilityn vauhdin hurmokseen. Me saatiin kuitenkin nolla ja oltiin sijalla 2. Ja jälleen saatiin yksi oma tavoite, kun nopeus oli yli 5 m/s.
Seuraavat radat tuomaroi Arto Laitinen. Molemmilla radoilla selvisi perusohjauksilla. Pari kohtaa oli, joita piti miettiä, mikä se paras tapa itselle on. Pääsin fiilikseen ja Ollinkin vire nousi entisestään. Saatiin juosta yhdessä. Viimeisellä radalla oli pakko vähän testata puomin kontaktilla 2o2o:a. Läpihän se tuli, vaikka vähän yrittikin pysähtyä. Mutta se ei haittaa, ei se aina ole niin tarkkaa. B radalla sijoituttiin 2. ja A radalla voitettiin.
Palkinnoiksi tuli leluja, koiran peti ja suklaata. Vaikka kisapäivä venyi 6 tuntiseksi niin ei haitannut. Olihan minulla maailman paras kisakaveri tosiaan mukana <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti