tiistai 18. marraskuuta 2014

WAO - toukokuussa!

Päädyin harkinnan jälkeen osallitumaan WAOn karsintaan. Koska minulla on huippukoira, jonka kanssa on superia kisata niin miksi en käyttäisi säätöjäni ja lähtisi taas ensi kesänä ulkomaille kisaamaan. Kisakalenteri täyttyi siis uudella kisalla eli toukokuussa Ollin kanssa Hollantiin World Agility Open -kisaan.

Karsinnan jälkeen me treenattiin. Rata oli hieman erityyppinen mitä suomessa ollaan tottuttu. Todella hyvää harjoitusta siis.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Egosta ei tule huippuagilitykoiraa

Fyssari huomasi, että Ego on selästä jumissa ja jumitus tuntui muultakin kuin vain lihaperäiseltä.

Me mentiin sitten kuvauksiin. Alunperin piti odottaa siihen, että Ego on 2 vuotta, mutta nyt tarvitsin heti vastauksia. Onneksi saatiin peruutusaika niin ei montaa viikkoa tarvinnut odottaa. Ego piti elämänsä ensimmäisen virallisen agilityloman. Muut lomat ovat olleet lähinnä taukoja, kun olen reissannut Ollin kanssa. En kuitenkaan ole treenannut Egolla paljoa. Usein ollaan oltu kerran viikossa treeneissä. Juoksareiden takia treeniä on tullut nyt useammin, mutta sekin on ollut paljon vain suoraa juoksemista.


Kuvauksissa eläinlääkärinä oli oikein pätevä Juha Kallio. Egon selkä aristeli vieläkin, kun siihen koski. Kun nukutuksen vaikutus alkoi, selvisi syy jumitukseen. Kun eläinlääkäri liikutteli Egon lonkkia, ne oikein heiluivat paikoiltaan. Ne ovat siis todella löysät.

Egon kanssa vei siis voi treenata niin paljoa kuin haluaisin. Pitää koko ajan seurata onko se kunnossa ja syviä lihaksia pitää vahvistaa paljon. Ei siitä siis ole agilityurheilemaan kanssani. Onneksi Egon lihaksisto on hyvässä kunnossa ja en ole liikaa treenauttanut sitä agilityssä, niin mitään rikkoa lonkissa ei ollut. Ja onneksi voin sentään vielä höntsäillä sen kanssa ja varmaan jotain starttejakin otetaan. Katsotaan mihin sen fysiikka riittää.

Kennelliitosta tuli tulokseksi B/C. Se ei kuulosta kovin pahalta. Mutta todellisuudessa lonkat ovat löysät ja kun puhutaan agilitysta, urheilusta ja huippuna olemisesta, niin siihen siitä ei ole. Onneksi koirani on kuitenkin terve! Niin ja selkä ja kyynärät ovat oikein hyvät.


maanantai 3. marraskuuta 2014

Kun jotain huonoa niin on hyvääkin

Mieli paranee kummasti, kun lähtee Ollin ja mukavan treenikaverin kanssa hallille. Ja kun treeni sujuu loistavasti, rata on jo valmiiksi rakennettu ja koira kulkee kuin unelma, niin ei jaksa murehtia vastoinkäymisiä tai sitä, että kotona ollaan vasta yhdentoista aikaan illalla.

Treenin ehdottomia plussia oli, että 2o2o:t toimi sekä puomilla että A-esteellä vaikka niitä kisakauden jälkeen en ole paljon muistutellut (tauko on tehnyt taas tehtävänsä ja koira oppinut itsestään ;) ), pujottelulla onnistui leikkaukset edestä että takaa ja huippuna kaikesta takanaleikkaus toimi paremmin kuin valssi ja keksin vielä miksi.

Kyseessä oli alla oleva radan pätkä, joka kuuluu siis pidempää versioon, mutta tuossa on se oleellisin. Halusin, että koira kulkee lyhintä linjaa pitkin eli kuvassa mittalinja. Sovitin ensiksi valssia esteväliin 3-4. Sen olisinkin saanut toimimaan nuolten osoittamalla tavalla kulku suunnilla, mutta vaikka pääsin esteeltä 1 lähtemään liikkelle hyvin niin en silti ehtinyt juoksemaan koiran linjan taakse ja kääntämään vielä oman kulku suunnan esteelle nro 4 kohti.

Mutta joko en ehtinyt, alla kuvassa sininen rasti kuvaa paikkaa jossa tein valssia -> koiran linja lähti kiertämään minua, ei todellakaan lyhyin reitti.
Tai en saanut käännettyä itseni tarpeeksi aikasessa, linjani lähti violetin nuolen suuntaan -> koira teki hirveän kaaren, ei todellakaan lyhyin reitti. Putki toisessa päässä vahvistaa entisestään efektiä.
 
 Niinpä testasin pientä vekkausta 3 esteelle ja sitten antaa koiran mennä ohi ja jatkaa este nro 5 putken päätä kohti niin koira liikkuu täydellisellä linjalla. Aina ei siis kannata rynniä.

2o2o toimii metsässäkin