perjantai 27. kesäkuuta 2014

Egon juoksarit

Ego on nyt tehnyt noin 10 kertaa juoksukontaktitreeniä puomin lankulla. Lankku on lähes aina ollut maan tasossa, muutamia kertoja olen vähän toista päätä nostanut. Treenit aloitettiin siis huhtikuun lopulla. Jotta juoksarit paranisi toistoja pitäisi saada reilusta enemmän! Selvästi huomasi, että nyt tauon jälkeen hommassa oli tullut vähän takapakkia. Kaikkia kertoja en ole jaksanut kuvata (hyi minua). Tässä koosteet niistä kerroista mitä olen kuvannut.

Kolmas kerta oli normitreenien yhteydessä tehty pikajuoksutus. Etenee mielestäni ihan ok. Katsoo kyllä liikaa minua.


Neljännen kerran treenit oli pihalle eli oli tilaa missä juosta :) Etupalkalla homma toimi hyvin, ja myös niin että apuri heittää. Omat heittoni puolestaan ovat huonoja ja huonosti ajoitettuja. Silloin kun olen edellä niin toimii jotenkin, mutta jos jään jälkeen niin Ego kääntyy katsomaan ja todennäköisesti tippuu lankulta. Lisäksi lähdössä oli aika paljon varastamista. Mutta tästä ongelmasta päästään, kunhan Ego oppii hakeutumana lankulle. Toistoja tehtiin 10. Se taitaa olla Egon maksimi. Tämän jälkeen alkaa väsyä. Parempi olisi pitää noin 5 toistossa.


Viides kerta oli joku nopea setti joidenkin treenien välissä. Opettelin heittämistä. Kuudennella treenillä tehtiin 8 toistoa. Kun palkan laittoi eteen niin homma taas toimi. Kun heitin Ego, oli liikaa kädessä ja tippui lankulta. Testasimme pituuden apukeppejä. Niillä pysyi vähnä paremmin, kunhan vain heitin oikein. Tahtoisin kuitenkin tehdä ilman apukeppejä, jolloin niitä ei tarvitsisi häivyttää pois.


Toukokuun aikana teimme vielä muutamia treenikertoja, joita ei videoitu. Heittäminenkin alkoi sujumana, kun heitin oikealla kädellä. Lisäksi lisäsin esteitä alkuun ja loppuun. Ego alkoi jo hakeutua puomin lankulle kauempaakin.

Noin kuukauden tauon jälkeen aloitin liian vaikeasti ja heitot eivät onnistuneet. 10 treenit sitten taas kuvasin. Samat ongelmat nousivat esille. Treeneissä oli putki suorana lankun jälkeen, jolla ajattelin siirtää Egon fokusta niin, että se alkaisi odottaa palkkaa vasta seuraavan esteen jälkeen. En tiedä kuinka onnistuu. Nyt ainakin tuntui olevan vielä kädessä ja lankulle menokin tai sen hakeminen on jo unohtunut.


 Mutta jos aion edetä tässä projektissa niin sitten pitäisi saada hieman enemmän toistoja alle. Ja alkaa lisätä haastetta. Sentään Egolla on hyvä vauhti :) Siitä on hyvä jatkaa.

Treenaamisen pääpainon pidän kuitenkin Ollissa. Seuraava koitos onkin MM-karsinnat Rovaniemellä! :D

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

SM-kisafiilistelyt kuvina

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Jukka Pätynen  sai taltioitua monta upeaa hetkeä (koirakuvat SM-kisat), myös meistä oli hienoja otoksia. Kuvat kopioitu luvan kanssa.

Kun liikkuu kovaa myös jarruttaa pitää tehokkaasti       © Jukka Pätynen 2014
Joukkueradan tuuletukset       © Jukka Pätynen 2014

Olli liitää...!       © Jukka Pätynen 2014

Kengurukeinu        © Jukka Pätynen 2014
Nyt tarkkana        © Jukka Pätynen 2014
Olli: Tohon putkeen. Outi: Ei ku tohon toiseen päähän!!        © Jukka Pätynen 2014

Rennosti maaliin        © Jukka Pätynen 2014

maanantai 23. kesäkuuta 2014

SM-kisat 2014 Tampere

Agilityn SM-kisoista on jo viikko. Aika on mennyt todella nopeasti, ja kisoista palautumisessa on mennyt myös hetki. Kropasta kyllä huomaa, että kolmen päivän kisaputki on rankka. Varsinkin, kun olen ollut flunssakin, joten fysiikkatreenit ovat jäänet viimeaikoina todella vähälle. Jaloissa siis tuntui etenkin tiistaina, että jotain tuli tehtyä viikonlopun aikana.


Päällimmäiseksi jäi kisoista mieleen Ollin kanssa yhdessä tekeminen. Se teki kaikki radat täysillä ja osasi ihan kaiken mitä halusin, ja kaikki kontaktiesteetkin meni lähes juuri niin kuin halusin. Lisäksi yleinen meininki oli todella hyvä ja oli aivan mahtavaa päästä kotiin lepäämään kesken kisojen (6 min ajomatka Hakametsän jäähallin viereen)!

13.6.2014 
Perjantaina otettiin molemmat startit. Agiradalla oli vähän jännitystä päällä. Huusin Ollin kääntymään riman päällä ja se tipahti. Ohjaus vähän lopahti ja puomin jälkeen Olli säntäsi putkeen vaikka minun piti kääntää edessä olevalle hypylle.


Hyppyradalle mentäessä keskityin täysillä suoritukseen. Radalla tuntui, että olin aika paljon Ollin tiellä. Kiire oli koko ajan. Suoritus oli kuitenkin huima! Voitimme kaikki 85 koirakkoa :) Omalle videolle rata ei tallentunut, mutta koirakuvien livestreamistä se näkyy kohdassa 1:36:50. Livestream oli muutenkin aivan mahtava, kun kaverit muuallakin kuin kisapaikalla saattoivat kannustaa ja nähdä suorituksemme heti.

 
14.6.2014
Lauantaina olimme mukana Tamskin medien joukkueessa.  Joukkueradan rata oli hyvin jouheva. Ollin kanssa oltiin ankkureita. Voittoon ei ollut enää mahdollisuuksia, mutta mitalisijoista taisteltiin. Saatiin erittäin hyvä tulos (oltiin neljänneksi nopein koirakko), mutta kun joukkueella oli 5 ja hyl alla niin se riitti joukkuesijaan 4. Koska kisat olivat Tampereella koirat olivat suurimmaksi osaksi kotona odottelemassa, joten joukkueen yhteiskuvakin jäi ottamatta.




15.6.2014
Yksilökisan karsintaradalla olimme jo aamusta, toisessa tustumiserässä. Hyppyrata oli Alen Marekovicin käsialaa. Ilmeisesti en ollut miettinyt rataa tarpeeksi hyvin sillä takaakiertohypyn jäkeen tajusin olevani ihan väärällä puolella. Onneksi ollaan treenattu myös vippauksia nin seuraavalle takaakierrolle sain sellaisen onnistumaan. Ajatus jäi vähän tähän mokaan ja seuraavista kuvioista vähän myöhästyin. Olli oli kuitenkin kuuliainen ja selviydyttiin nollana maaliin. Sijoituksemme oli 11, ja sillä starttasimme sitten finaaliradalle, jopa 2 sekuntia kirittävää kärkeen.


Finaalirata oli medeillä viimeisenä. Kävin kotona nukkumassa ja lenkittämässä Egonkin välissä. Laamasen rata osoittautui yllättävän vaikeaksi. 50 koirakosta vain 13 sai tuloksen ja näistä nollaratoja oli vain 3. Meille tuli hylky. Olin vähän myöhässä niin Olli viiletti putken väärään päähän. Pelkäsin taas vähän keinua enkä mennyt täysillä. Harmitti, kun en pystynyt parhaimpaani. Hieman helpotti ajatella, että eipä kovin moni muukana tuolla radalla pystynyt. Niin ja kooikeri kuitenkin voitti :D !

Viikon päästä onkin jo MM-karsinnat Rovaniemellä. SM-kisoista jäi into kisata, vaikka ennen kisoja tulikin mieleen, että miksi kisata, kun jännityksestä tulee niin paha olo. Onnistumiset ja se tunne, kun pääsee vetämään finaalirataa on vaan niin mahtava, että sen eteen kärsin paljonkin. Urheileminen on vaan niin hienoa ja antoisaa.