Pohjoismaiden mestaruuskisat lähetyivät eikä yhtään tuntunut, että olisi menossa isoihin arvokisoihin. Ehkä siksi, kun ne olivat Suomessa ja kisoja kesän ajalta on ollut. Lisäksi oikein mitään järjestelyjä ei tarvinut tehdä. Egonkin otin mukaan, kun sille ei fiksusti järjestynyt hoitoa ja ajattelin, että kun meillä on vaan 3 starttia kisapäivän aikana niin jää aikaa sillekin. Maajoukkuevaatteet sain perjaintai-iltana hotellilla ja siinä vaiheessa fiilis kisoista ja Suomen edustamisesta alkoi nousta.
Kisapäivä alkoi ihanasti jo klo 7.00 eläinlääkärin tarkastuksella. Treenaamassakin olisi saanut käydä, mutta häslinkin yhdellä radalla 3 säkäluokan kesken oli sen verran suuri, että en nähnyt tarvetta. Päätuomarina toimi Luis Narciso ja avustavana Luomala Henri.
Avaisten jälkeen kisat saatiin mineillä käyntiin. Ei mikään helppo rata. Meille vaikein paikka oli 16-17 väli. En kuitenkaan halunnut ottaa varman päälle ja kierrättää vasemman puoleisen siivekkeen kautta. Täysillä huolellisesti ohjaten. Jännitys vaan iski taas jostain takavasemmalta ja vein puolet nautinnosta. Suomen kannatuksesta sain sentään lisävirtaa lähtöön ja tulime nollana maaliin. Tulimma 2.
 |
| PM-kisat 2015, yksilö agilityrata |
 |
| PM-kisat 2015, yksilö hypäri |
Joukkuratojen aikana sain syödä kerrankin kunnolla kisapäivän aikana ja ehdin jopa torkahtaa autoonkin. Hypäri näytti ihan kivalta, mutta ei se sitä ollutkaan. Radalla oli näennäisesti kiire, mutta kuitenkin kiire oli vasta lopussa niin, että rytmi oli vaikea saada. Muutama ei niin nätti kohta meille tuli ja ennen loppu suoraa sain pelastettua takaakierron. Olisinpa tajunnut ottaa Ollin vain siivekkeen kiertoon, mutta kun oli päättänyt hypäyttää sen ristiin niin huiskaisin sen sitten. Paniiksissa huiskaisin liian pitkälle ja se kävi hyppäämässä okserinkin. Olli oli kuuliainen irtosi hienosti. Itse olisi voinut toimia toisin.
 |
| PM-kisat 2015. yksilö finaali |
Sunnuntai alkoi joukkufinaaleilla ja meidän vuoro oli vasta klo 11 aikaan. Rataprofiili oli meille sopiva. Mukana oli toki vaikeitakin paikkoja.
Sain tsempattua hyvän fiiliksen. PM-voittoon meillä ei enää eilisen hylyn jälkeen ollut mahdollisuutta, mutta tämän radan voittoon olisi. Lähdin liikkeelle ja klops 2 hyppy valui, jolloin 3 avautui väärin päin ja senhän Olli valitsi. Ärsyttävintä kohdassa oli, että 2 hypyllä itse piti valua, että saa paramman linjan 3 hypyn valssiin, jottei ohjaa koiraa putkeen. Osa teki tuon kohdan persjätöllä, jolloin 2-3 linja olisikin ollut huomattavasti mukavampi, mutta jatkossa tuntui, että koira tulee jaloille, kun en persjätöllä käännä Ollia noi reippaasti. Tätä kohtaa täytyy vielä testata. Loppurata mentiin niin hyvin kuin pystyin. Heti hylyn jälkeen jalat painoivat 3 kertaa enemmän, joten ei radalla juoksu ihan nautinnollista ollut. Olli kulki ja sen kontakteihin olen tosi tyytyväinen!
Tässä siis meidän ratavideot:
Oli harvinaisen tunteikkaat kisat. "Voittajat ei pelkää hävii" Me ei menty varmistelemaan vaikka kolmella varmistelu nollallakin oltais ehkä oltu palkinnoilla. Halusin antaa parasta ja kun se ei johtanut voittoon, se satutti. Ja toisaalta taas ilo siitä kuinka muut sen saavuttivat oli suuri.
Onnea vielä menestyineille ja etenkin kulta voittaneelle medijoukkueelle (oi jospa olisin saanut olla mukana)! Stemppiä MM-kisoihin. Tunnelmaan päästäkseen voisitte katsoa Koirakuvien videon PM-medijoukkueesta: https://www.youtube.com/watch?v=DebQ1T4UHSI
