Treenataan uudestaan ja uudestaan

Johan on mennyt aikaa. Onhan tässä tapahtunut vaikka mitä, mutta blogiin asti ei ole päätynyt mitään. Olli on tehnyt muutamia nollia ja Ego pääsi 3-luokkaan! Ollilla on sitten jo 4 pentua 3-luokassa!

Syksyn aloitus oli intoa täynnä agitreeniä, nyt alkaa puhti loppumaan... Tuntuu, että kaikki on vain aloitettava alusta ja kehitystä ei näy. Masentavaa agia, kun jonkun asian treenaminen on jäänyt vähemmälle niin koira on unohtanut sen ja sitten joutuu aloittamaan alusta, eikä jaksaisi taas samaa rumbaa. Ollilla siis kontatkit taas kerran työstön alla... Ja toinen koira ei edes koskaan ole osannut ja sekin vähän mitä on, niin on näköjään unohtunut... ja sillä 1-2 kertaa viikossa treenaminen ei tunnu tuottavan tulosta, kun on 100 asiaa treenilistalla. 

Tässä vähän videota Egon treeneistä (käännöksiä ja juoksu A:ta), siitä kuinka taas on aloitettu alkeista, kun ei vaan suju niin hyvin kuin vain haluaisi.

MM-kisatkin meni ja pidin tiivisti kisakatsomoa kotosalla. Voi Suomen medit, kun veditte hienosti! Omatoimitreeniryhmällä järjestettiin Kaisalle MM-8 vapaa ilta. (ja samalla meillekin :) )

Juokse maalla!

Lauantaina minulla oli kisat ilman koiria. Varsinaisesti kisasin vain itseni kanssa; pääse maaliin ja saa kohtalainen aika. Tarkoitus oli yksinkertaisuudessaan vaan juosta ja mieluummin mahdollisimman kovaa. 

Tampere Countryside Marathon 30.7.2016 (http://juoksemaalla.fi/) tarjosin kiinnostavan juoksutapahtuman, jossa koko lenkkiä ei tarvinut juosta asfaltilla vaan reitti koostui osaksi sorapäällyisteisesti teistä. Lisäksi tarjolla oli marathonin ja puoli marathonin lisäksi tällaista vasta lenkkeilyn aloittaneita enemmän kiinnostava Myllyn lenkki, 12 km. Vielä, kun treenikaveri Tytti innostui ideasta, niin laitettiin ilmottautumiset menemään. 

Omasta juoksutausta voin sanoa, että olen surkea. Peruskuntoni on ollut todella heikko ja vasta agilityuran alkaessa tajusin, että sitä pitäisi kasvattaa. Viiden vuoden sisällä olen parantunut huimasti, mutta edelleen tosiaan jo testienkin mukaan voidaan todeta, että kuntoni on huono. Pisin matka, mitä olen yhtämittaisesti juossut, oli 10 km. Joten 2 km lisämatka tuntui oikein sopivalta haasteelta. 

Myllyn lenkki, 12 km

Sen verran olin valmistautunut, että vettä ja ruokaa oli tullut tankkattua pitkin viikkoa vähän varastoon. Kesän aikana oli mittariin kertynyt vain alle 20 lenkkiä vaikka tarkoitus oli harjoitellakin enemmän. Vähän jännitin niin kuin ennen suuria tapahtumia pitkin jännittää. Ehkä eniten huolestutti mitenkä juoksu kulkee. Välillä on ollut todella helppo juosta ja välillä taas ollut enemmän hankalaa. 

Päivä oli liiankin lämmin (noin 22 C) ja aurinkoinen. Startti oli klo 13. Asetuimme lähtöviivalle ja ponkaisimme pellon läpi matkaan. Ei ehditty kuin noin puoli kilometriä juoksemaan, kun pistäminen alkoi. Uskottelin itselleni, että 15 min jälkeen, kun kroppa lähtee käyntiin niin helpottaa. No, ei helpottanut. 

Suunnitelmissa oli aluksi lähteä rauhallisemmin liikelle ja pysyä peruskunnon sykealueilla millä kesän aikana muutenkin on juostu. Ensimmäisen juomapisteen (noin 3km) kohdalla tajusimme, että pitää kiristää heti vauhtia, jos halutaan päästä tavoiteaikaamme. 

Jossain kohdin pistäminenkin loppui ja pääsimme etenemään ihan mukavaa vauhtia. Loppumatka (noin 5 km) oli asfalttia ja siellä todelliset vaikeudet alkoivat. Sykkeet olivat hyvän aikaa olleet jo todella korkealla, aurinko porotti ja tuulikin oli lämmintä. Happi ei kulkenut ja pistäminen alkoi uudestaan. Sen voin sanoa, että en minä huono ollut, taistelin maaliin.

Aika 1:31 ylitti tavoiteajan minuutilla, mutta se hyväksyttäköön olosuhteet huomioon ottaen. 12 km ja matkalle jätetyt 1000 kcal ovat enemmän kuin ikinä ennen yhtäjaksoista suoritusta. Jostain se on kaikkien aloitettava ja olen iloinen, että pystyin tekemään oman henkilökohtaisen ennätyksen.

 

Montako nollaa tarvitaan, jotta nousee 2-luokkaan?

Serti-poika 

-   "Kolme riittää" sanoin Olli. 

-   "Tai sitten voi käydä tekemässä 11!" Ego pohti.

Ego sai viimeisen puuttuvan nollansa Tamskin iltakisoissa 20.7. Yllättävän monta starttia tuli ykkösissä otettua, yht. 17. Tämä siis siksi, että kontaktiesteet eivät olleet valmiita ja sitten kisoissa aina agiradoilla sattui jotain. Hyppyradat on aina mennyt hyvin, vain kahta hyppyrataa Ego ei ole voittanut. Ja kaikista 17 s 1-luokan startista nollia oli tosiaan 11 (nollaprosentti 64 %) ja hylkäyksiä vain 1 (9%). Aikaa tähän meni lähemmäs 8 kk (radoilla vietetty aika on sentään vähemmän ;D ) 

Vertailun vuoksi Olli on tehnyt 1-luokassa 19 starttia, joista nollia 3 (nollaprosentti 16%) ja hylkäyksiä 9 (47%). Aikaa Ollilla meni 3 kk. 

Viimeinen startti oli Huittisen Harrin käsialaa. Ei mikään helppo ykkösille. Seuraava hypäri olisikin ollut ihanan vauhdikas, mutta eihän me siihen päästy, ku seuraavaks kisataan 2-luokassa!!!

Pujotteluun vienti olikin aika vaikea, kun ei tuollaista kulmaa (niin että jään ulkopuolelle) olla treenattu. A-esteelle ei saanut kunnon vauhtia, kun käännös söi kaiken ja esteväli oli lyhyt. Puomin jälkeinen hypylle törkkäys oli myös haasteellinen, mutta meidän 2o2o-tekniikalla ei tuottanut ongelmaa. Radasta videon näette ehkä joskus myöhemmin. 

Ei MM-karsinnoille

Minun täytyi sanoa "ei" MM-karsinnoille. Kolmas kerta ikinä, kun minun piti perua kisat. Ensimmäinen oli muutama vuosi sitten talvella, kun Ollilta lähti kynsi. Toinen kerta oli nyt SM-kisojen perjantain startti ja lauantain joukkuekisa. Toivottavasti tämä kolmas kerta riittää. Tämä oli ehdottomasti rankin luopuminen ja toivon sydämmestäni, ettei kovin moni joudu tätä kokemaan.

Tarina alkaa sunnuntaina, kun kisoihin on aikaa viikko. Olimme mökillä ja herätessäni katselin Ollia, että ihan kuin sen huuli vähän roikkuisi. Nousin tunnustelemaan ja vasemman leukaluun alapuolella kohosi iso patti, joka turvotti koko leukaperän. Mitään jälkeä ihossa ei tuntunut tai näkynyt. Kortisonia (kyypakkausta) en voinut dopingin takia antaa, enkä muutenkaan tiedä olisiko se ollut hyvästä. Kylmä helpottaa turvotusta, joten otin pakasteesta kylmäkallen ja pitelin sitä sen kaulalla. Ja turvotus hieman laski. Hengityksen kulku oli koko ajan normaalia ja Ollin vointi oli hyvä, joten muutaman tunnin tarkailtuani ajattelin, että se oli jokin ötökän pisto, joka laskee kohta. 

Poski hieman turvoksissa ja suupieli tästä syystä kääntyy alaspäin

Tiistaihin mennessä patti ei ollut laskenut. Se oli kova eikä tuntunut nestemäiseltä. Aluksi se oli imusolmukkeen kohdilla, mutta siirtyi sitten keskemmälle kurkkua (kurkunpäätä). Lähdin eläinlääkärille näytämään paisetta. Sitä tunnusteltiin ja ultrattiin. Patista ei otettu näytettä, koska sijainnin takia olisi pitänyt rauhoittaa ja patti ei kuitenkaan miltään kasvaimelta vaikuttanut, joten senkin takia se olisi ollut vähän turhaa. Ultrasta nähtiin, että patti oli kudosta, jossa oli myös vähän nestettä. Verinäytteissä ei löytynyt muuta kuin, että CRP arvo koholla (65). Olli ei ollut erityisemän kipeän oloinen, hieman väsyneempi kylläkin, mutta kun pattikin välillä oli vähän pienempi niin päätimme jatkaa tarkkailua. 

Minulle nousi puolestaan kuume ja loppu viikko menikin sängyn pohjalla. Todella hyvää kisavalmistautumista... mutta olin silti toiveikas, että kisohin voitaisiin päästä. Torstai illalla patissa ei ollut vieläkään muutosta parempaan. Torstaiyönä Olli pyysi ulos - ripuloi ja oksensi. Siinä vaiheessa tein päätöksen, että ei siitä ylihuomenna olisi kisakoiraksi. Aamulla patti alkoi märkiä. Mentiin lääkäriin.

Patti alkoi märkiä

Veriarvoissa ei vieläkään löytynyt muuta kuin edellisestäkin hieman kohonnut CPR. Patin päältä ajeltiin karvat, että saisin pidettyä sen puhtaana ja määrättiin pitkä antibioottikuuri. Mahavaivoihin saatiin pahoinvointipistos, mutta onneksi ne eivät enää tuon yön jälkeen vaivanneet. Mitään varmaa syytä mistä patti on tullut, ei keksitty. 

Ja taas eläinlääkärissä

Perjantai oli yksi vuoden raskaimmista päivistä. Olin huolissani Ollista ja pettymys oli valtava, kun ei päästy kisohin. Me ei päästy edes yrittämään! Me ei päästy kokemaan edes niitä kahta lauantain rataa vaikka tuloksilla oltaisiin ne ansaittu. Oli vaikea niellä pettymys, siihen meni päivä. Lauantaina laitoin kisakatsomon pystyyn ja viikonlopun aikana katsoin enemmän agilitya kuin varmaan ikinä ennen. Ja nautin kavereiden onnistumisesta ja elin epäonnistumiset mukana. Agilityurheilu on ihanaa! Erityisonnellinen olin viikottaisen treenikaveri Kaisan + Hikan puolesta! Jei! Muutenkin joukkueista tuli erittäin hyvät. Hyvä Suomi!

Vasta tiistaina (viime viikolla) Olli näytti parantumisen merkkejä. Minunkin flussa alkoi mennä ohi. 

Alla vielä kuvat patin kehittymisestä. Oikealla olevassa kuvassa on tilanne lääkärikäynnin jälkeen, kun märkiminen alkoi. Keskikuvassa on patti pahimmillaan. Se märki niin, että kaikki rintakarvat olivat töhnän peitossa. Oikean puoleisessa kuvassa patti alkoi jo parantua. Hieman märkintää oli vielä patin yläosassa.  

SM-kisat ja pronssia!

Meidän SM-kisojen valmistelut eivät olleet hyvät. Talven aikana ei oltu treenattu kuin murto-osa siitä mitä oli ollut tarkoitus. Ollin kävely on välillä ollut hieman huonompaa ja siksi keväänkään aikana esteillä ollaan oltu maksimissaan 2 kertaa/viikko, usein vain kerran. Nyt Olli vihdoin on saatu kuntoon ja siksi odotukseni kisoja kohtaan oli korkealla. Kisoihin oli aikaa noin 1,5 vk, kun yö meni ulkona ravatessa. Ollilla oli mahatauti, oksennusta ja ripulointia. Kotihoidolla se lähtikin aluksi paranemaa. Kunnes tuli yllättäen takapakkia ja pe-la yö meni jälleen ulkona ravatessa. Aamulla Ollille ei maittanut riisivellikään. Koska en saanut sitä enää juomaan niin oli pakko soittaa eläinlääkärille, että nyt tultaisiin hoitoon. 

Niinpä kisaviikonloppua edeltävänä lauantaina Olli laitettiin tippaan.

Onneksi nesteytys piristi Ollia huimasti ja pystyimme jatkamaan hoitoa. Kenraaliharjoitukset niin kotihallilla kuin perjantainkisatkin jäivät välistä. Myöskään joukkuekisaan emme voineet osallistua.

Mutta yksilökisaan me päästiin! Olli ei ollut kuin muutaman päivän syönyt normiruokaansa ja kanyylin takia tehty trimmaus jalassakin häiritsti, kun se oli päässyt nuolemaan sitä niin, että siinä oli ohut rupikerros. Sitten vielä satoi. Ei se meitä niin haittaa, eikä enää satanut meidän vuoronkaan aikana, mutta pohja oli pehmeä ja lätäköitäkin oli. Hypärillä meitä ennen oli vielä juoksunen narttu. Siinä vaiheessa mietin kyllä, että jos me juostaan kunnollaa, niin me ollaan voittajia.

Ja me oltiin hyviä! Ei Olli niin täysillä mennyt kuin parhammillaan menee, mutta hyvin kuitenkin, ja olin minäkin hyvä. Päästiin finaaliin. Vaikka olin vasta 10. tiesin, että vielä on mahdollisuudet palkinnoille. Medeillä oli nin tasainen kärki ja agility on vaan niin herkkälaji. Me tehtiin parhaamme. Rataprofiili ei ollut omiaan meille, mutta ei se haitannut. Radan jälkeen en muistanut oikeastaan mitään mitä oli tehty. Ei se ollut "flow" rata, mutta ei sillä ollut mitään väliä mitä radalla oli tapahtunut. Myöhemmin katselin mm. keinua, että ei ihme, että Ollilla meni pari sekuntia (tai siis sadasosaa, mutta radalla aika vaan hidastuu..) enemmän, kun tuuli nosti keinun päätä ja se hieman katkaisi rytmiä.

Tässä meidän suoritukset:

Hyppyrata: https://youtu.be/dZhrfEMC_Cw
ja finaalirata: https://www.youtube.com/watch?v=Ulnc4P8-7hw

Kotona olin vasta noin yhden aikaan yöllä. En ikinä uskonut, että olisin pronssi-sijastakin niin onnellinen! En ollut hävinnyt kenellekään vaan me oltiin voitettu. Tämä oli meidän ensimmäinen SM-yksikömitali ja me oltiin tehty todellakin niin hyvää työtä kuin vain näissä olosuhteissa pystyi. Ja voitto vielä meni treenikaverille Kaisalle ja Hikalle, joten saatiin iloita yhdessä.

SM-pronssista ansaitut palkinnot

Voitonjuhlat treeniporukan kanssa

Älä murehdi ennen kisoja

Egon kisailuissa on nyt ollut hieman vastuksia. Tiistaina 3.5 kävimme Takkujen iltakisoissa edelleen 1-luokan kisoissa. Hieman jännitti ensimmäiset ulkokisat. Miltä pohja Egosta tuntuu, mitenkä uudet kontaktipinnat sujuu, viekö hajut mennessään ja pysyykö koira ylipäänsä kentällä? Agility yllätti taas ja asiat, joita murehdin menivät oikein hyvin. Mutta uusia murheita tietenkin tuli. Ego olikin huonovointinen. Luulin sen johtuvan siitä, että sitä stressasi uusi kisapaikka tai että oli syönyt jonkin tikun, kun mökillä oli käynyt. Käytiin kuitenkin starttaamassa. Oli se vähän apea, mutta suurimmaksi syyksi laitoin uuden kentän, esteet ja hiekkapohjan. Vauhti ei ollut normaali, joten mokasin oman rytmityksen ja tuli hylky. Hypärillekin mentiin ja sama meno jatkui, sieltä tulokseksi 5. Seuraavat pari päivää menivätkin Egolla oksentaessa ja ripuloidessa. Oi, jospa olisin tajunnut jättää startit väliin, etten turhaan olisi rasittanut. Kotihoidolla mahatauti saatiin onneksi kuriin. 

Tänään käytiin kisaamassa jälleen Takkujen kisoissa. Satoi aika rankasti ja taas huoletti, että mitenkähän koira kulkee, kun sateessa treenaamista ei ole harjoiteltu. Eipä haitannut sade, eikä pohja eikä esteet olleet outoja vaan mentiin pääosin täysillä. Tosin puomi ja keinu on edelleen vähän työn alla, että ne hidastivat matkaa. Tuomarina Jari Helin. Me voitettiin molemmat startit! Ei me edelleenkään saatu puuttuvaa LUVAa, kun otin Egon kepeiltä pois ennen viimeistä väliä. Hyppyradalla saatiinkin oikein kiva nolla vaikka Egon nopea vauhti yllätti, ja olin hidas, jolloin se meinasi jäädä selän taakse putkesta tultaessa. 

Kisavideo https://youtu.be/QU5R2Uc2aYs (huomaa ensimmäisen startin huikeet sadesään kisavarusteet)

Jäi ihan todella kiva fiilis! Hyppyradalla mentiin oikeasti lujaa ja agiradalla A-esteelle tuli hieno alastulo, jossa juoksarissa takajalat on eroteltu ja osumakohta keskellä kontaktipintaa. Oppisikohan sitä pikkuhiljaa, ettei murhetiminen auta. Koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja vaikka tietäisikin niin auttaako murehtiminen. Täytyy mennä niillä mitä maailma tarjoaa. Treeneissä toki kannattaa valmistautua erilaisiin tilanteisiin, mutta kaikkeen ei kuitenkaan pysty valmistautumaan, joten joihinkin tilanteisiin on vain mentävä. Niin ja nautittava niistä asioista mitkä menevät hyvin.

Helatorstain ulkokisat ja rusketusraidat

Nyt meilläkin on vihdoin kasassa SM-kisoihin ja MM-karsintoihin tarvittavat tulokset. Käytiin kisaamassa huhtikuun puolella Kirkkonummella, jossa tehtiin triplanolla ja nyt Tampereella tuli toinen triplanolla. Tuplat saatiin siis yllättävän helpolla!

Takkujen ulkokentällä kisat noin 22 asteen lämpötilassa olivat niin ihanat ja melkein iho paloi. Ajatella toukouun alussa tällaiset lämpötilat. Pohja tuntui oudolta, hieman raskaalta juosta, eikä pitänyt niin hyvin, ja Ollikin tuntui aika liukkaalta silakalta, kun kivet lenteli alta. 

Kari Jalonen oli tehnyt todella kivat radat. Koiralle tuli kivat linjat, ei mitään tukalia kääntöjä, ohjaukset helposti tehtävissä ja vauhti pysyi hyvänä. Lisäksi jäi pohdittavaa parista kohdasta. 

Tässä lähinnä itselleni muistiin, mutta saa muutkin treenata. Hypärillä oli kohta (alla), jossa pohdin mitä kautta 2 esteen kierrättää. Päädyin ottamaan kauempaa reittiä eli kuvassa vasemman puoleisen siivekkeen kautta, jolloin linja putki-hyppy sekä jatko hyppy-hyppy on parempi vaikka 2-hypylle tuleekin tiukempi kääntö. Moni muukin päätyi samaan. Mutta olisiko kuitenkin ollut parempi ottaa oikean puoleisen siivekkeen kautta eli olisi saanut tehdä kunnon putkijarrun..? Nyt meillä niin kuin monella muullakin putken jälkeen oli niin hirveästi vauhtia, että taipuminen 2-hypylle ei onnistunutkaan tiukasti.

 

Toinen kohta mitä jäin miettimään  oli agiradalla pujottelun jälkeinen osuus, jossa tein valssin 2-3 hyppyjen väliin ja otin 3 esteen kuvasta katsottuna vasemman puoleisen siivekkeen kautta. Valssi ei rytmitykseltään osunut ihan oikeaan ja sitten peitin 3-hypyn, jolloin tuli vähän liikaa kaarta. Mutta mitä jos olisinkin ohjannut 2-esteen vasemmalla kädellä pienellä rytmityksellä ohjannut 3-esteen takaa kiertoon ja tehnyt pois päin käännön? Näin en olisi peittänyt estettä 3 ja 2 esteen rytmitys olisi olltu helpompi. Rataantutustumisessa en tätä edes testannut, mutta jospa kotitreenissä. Kierrättäminen 3-esteen oikean puoleisen siivekkeen kautta oli selvästi pidempi ja siivekken pyöritys olisi vienut luultavammin selvästi enemmän aikaa.

PS. Medien kisan palkintokolmikko jokaisella radalla on alla olevassa kuvassa (hyvä Katariina+Tilli ja Kaisa+Ella!): 

Peruskuntoa!

Käytiin tosiaan Varalan tasotestissä huhtikuun alussa ja nyt päästiin vielä palauteluennolle samalla kun mitattiin kehonkoostumus. 

Tasotestisssä mitattiin laktaatti eli maitohappotasot verikokeella aina kilometrin välein. Yhteensä juostiin kuusi kierrosta, ensimmäinen max 130 sykkeellä ja siitä aina nostaen kymmennellä. Viimeinen kilometri juostiin täysillä. Mittauksilla saatiin selville omat syketasot aerobiseen ja anaerobiseen kynnysalueeseen. Juoksunopeus kertoi puolestaan kuntoluokituksen. 

Testi oli mukava tehdä, ei mitenkään tuskainen, kun alun sain hölkötellä tai oikeastaan jopa kävellä. Testin tulokset vähän jännitti. Olen kuitenkin aika paljon tehnyt töitä parantaakseeni omaa fysiikkaani. Ja olihan se pettymys lukea, että kuntoluokitukseni on heikko. Onneksi sentään vertailukohtana on kuntoilijat ja maksimaalisilla rajoilla pääsin sentään keskitasoon. Mutta peruskuntoa tulisi siis parantaa aika rajusti.

Ei ihme, jos mm. kisapäivät ovat minulla rankkoja ja palautuminen on pitkä, kun peruskuntoni on huono. Kisapäivinä syke on paljon peruskestävyysrajoissa pitkiäkin aikoja ja siihen päälle vielä spurtit lämmittelyssä ja itse kisassa. Lajiamme kuvailtiinkin kestävyys-intervalli -lajiksi.

Palauteluennolla tuli myös monia muita huomioita, miksi peruskunto tulisi saada kuntoon. Jos peruskuntoa ei ole riitävä, niin maksimaalista voimaa ei voi kehittää kuin tiettyyn pisteeseen. Sen jälkeen koko kehon järjestelmä alkaa romahtaa, kun maksimaalisen voiman kanssa tehdään liian rankkoja harjoitteita, joihin peruskunto ei riitä. Peruskunto antaa siis pohjan kaikeille urheilulle, se kasvattaa hapenottokykyä ja näin jaksamista sekä parempaa pohjaa maksimaalisiin suorituksiin. Tai oikeastaan maksimaaliset suoritukset paranevat suoraan, kun peruskuntokin paranee. 

Mitä sitten tulisi tehdä, että perukunto paranee? -> Lenkille. Lenkki tulisi suorittaa aerobisen kynnyksen alapuolella. Minulla se on kun syke on noin 125-155 kertaa/min. Lenkin pituus olisi hyvä olla noin 60-90 min. Tällaisia peruskuntolenkkejä tulisi tehdä 2-6 kertaa/viikossa. Aloittelijan tulisi aloittaa suhteellisen rauhallisesti, jotta kroppa ehtii palautua ja tapahtuu superkompensaatio. Kuitenkin lenkki tulisi tehdä niin tiheästi, että hyöty ei unohdu. Myöhemmin tulisi lisätä vauhtikestävyyslenkkejä. Maksimaalista treeni riittää harvemminkin kuin kerran kuussa ja sitä ennen peruskunto tulisi olla paljon parempi. Peruskunto lähtee paranemaan noin 3-6 viikon kuluttua, mutta pysyvämpiin tuloksiin tarvitaan vähintään 3 kk.

Koska lajissamme tarvitaan myös hyvää reaktiokykyä ja räjähtävää voimaa, ei sellaisen treenaamista saisi unohtaa kokonan. Kisakaudella olisi hyvä olla vain yksi PK-lenkki (peruskuntolenkki) ja sen lisäksi lihaskuntotreeniä ja lajiomaista intervallitreeniä sekä juoksuharjoitteita. Mutta koska oma peruskuntoni ei ole vielä niin hyvä, niin minun tulisi parantaa se ensiksi.

Yllättävää kyllä kuinka paljon voi tehdä väärin, kun ei tiedä mitä tekee. Sentään syödä olin osannut jotenkin oikein tai ehkä sitäkin liian vähän, kun rasvaprosentti oli entisestään pudonnut.

Wappu jälkeläisten kanssa

Wappusää oli mitä mahtavin! Harmi vain, että Tamskin hallin ulkokentät eivät ole vielä käytössä, joten oltiin sisällä. Ollin 12 pennusta + 6 pennun pennusta mukana oli jopa 13 koohoa. Ollin lastenlasten määrä on muuten lisääntynyt nyt vielä neljällä pikku prinssillä! Joten kokonaislukumäärä jälkipolvessa on jo 22. 

Tehtiin alla olevan kuvan mukaista möllirataa. Nuorimmat menivät vain alkusuoraa ja kokeneempien kanssa päästiin koko hyppyrata läpi. Kommenttina tuli, että sai ainakin juosta. Olin siis onnistunut ;)
Ihanasti jälkipolvi on perinyt Ollin juoksuintoa. Ohjaajia sai muistutella rytmityksestä kohdissa 5-6, 8-9 ja 10-12 kohdissa. Lisäksi 15-16 väliä testailtiin valssilla ja putkeen takana leikkauksella. Tässä Murun menoa: https://www.youtube.com/watch?v=ZXbXFuYy9v0

Möllirata Ollin jälkeläispäiväagiin

Olli pääsi vielä päivän päätteeksi keskustaan pizzaa maistelemaan.

Kevättä ilmassa

Aika menee todella nopeasti. Su 3.4 käytiin Ollin kanssa taas kisaamassa Tamskin kisoissa. Viitanen oli tuomarina ja oli yllätyksekseni tehnyt kivat radat. Kaksi agirataa ja yksi hypäri. Kyllähän me juostiin, mutta vain hypäriltä nolla. Haluiaisin treenata kontakteja enemmän, mutta täytyy vähän vielä säätellä Ollia. Egon kanssa haluisin myös jälleen kisaamaan, mutta ihan lähistöllä ei ole kisoja nyt ollut, joten kai me vaan odotellaan. Huisia, että kisapolte on palannut kunnolla ja olen päässyt suurimmista jännyksistä ohi ja voin keskittyä nauttimaan yhdessä tekemisistä ja onnistumisista.

Kevään tullessa pitäisi lähteä kohottamaan kuntoa tai panostamaan ketteryyteen ja juoksutekniikkaan. Vähän Italian reissu katkaisi kuntoprojektia, mutta välillä täytyy toimia edustustehtävissä ilman koiriakin ja tukea meidän perheen maailmanmestarin toimintaa. Minäkin sain mestarilta nimikirjoituksen :)

Urheilupuolella olen tähän mennessä panostanut lähinnä lihasten kasvatukseen ja juoksutekniikaan. Nyt olen alkanut pohtia, että mikä osa-alue olisi seuraava vai onko aikaisempi treeniohjelmani ollut jo hyvä. Onneksi Sagilla on Varalan kanssa yhteistyösopimus niin saatiin hieman edullisemmin Tamskin kanssa järjestettyä tasotesti. Se käytiin juoksemassa eilen. Ihan super hienoa saada tietää mitä osa-alueita tulisi lähteä kehittämään. Innolla odotan tuloksia ja kerron sitten vähän enemmän testistä. 

Agilityvalmennusta Tampereella

Koska treenataan?

Olen tänne kokonaan unohtanut mainostaa omaa agilitykurssiani. Pidän siis perjantai-iltaisin 15.4-20.5. (ei 6.5) 5-kerran agilitykurssin. Ensiksi klo 18-19 on agilityn tutustumis-alkeiskurssin, jossa käydään läpi agilityn perusteita. Estevalikoimaa otetaan mukaan sen verran mitä koirien iän takia voidaan tehdä. Klo 19-20 otetaan vuoroon jo kokeneemmat koirat ja tarjolla on tarjolla rytmitys-ohjaustekniikkakurssi. Heidän kanssa otetaan estesarjoja, joihin testataan eri ohjauskuvioita. Kurssi antaa hyviä neuvoja oman löytää oma ohjaustyyli ja harjoitteita miten niitä kannattaa treenata

Paikkana on Tamskin halli (Luhtaantie 58, Tampere) ja hinta 125 € / koirakko. Laita viestiä, jos osallistuminen kiinnostaa (outi.k.harju@gmail.com), pari paikkaa on vielä vapaana rytmitys-ohjaustekniikkakurssilla.

Olli, mun kisakaveri

Pääsin Ollin kanssa kisaamaan. Aina se jaksaa yllättää kuinka hieno kisakoira se on. Jotenkin nyt, kun ollaan jouduttu olemana tauolla, mikään ei ole itsestään selvää ja kaikki onnistumiset tuntuvat suurilta voitoilta. Ja tietenkin itse kisaaminen on etuoikeus. Saan kisata Ollin kanssa!

Pääsiäsmaanantaiaamun vietimme Tamskin hallilla. Ensimmäisen radan tuomaroi Salme Mujunen. Olimme kolmas starttaaja se sopi minulle mainiosti, koska tykkään yhdellä rykäyksellä hoitaa rataantutustumisen sekä itse juoksun ja sen jälkeen voi edes hetken hengähtää ja syödä. Olli oli todella innokas ja hieman näköjään varasti lähdöstä ja sitten mentiin. Olli juoksi kovaa, mutta silti jopa putkijarru toimi yllättävän hyvin. Juoksu A:lta otti selvän osuman. Loppusuoralla hieman kysyin, kun en juossut kunnolla. Heti huomaa, että juoksutekniikkatreenejä en ole talven aikana tehnyt. Tällä radalla teimme vuoden ensimmäisen agiratanollan ja sijoitus 2.

Toisen radan tuomarina toimi Esa Muotka. Rata oli koiran näkökulmasta hyvin etenevä (alla kuva). Meillä oli hauskaa ja me teimme hienon radan. Ainoastaan yksi rima jostain syystä tippui, taisin olla hieman edessä.

 

Olin ilmoittautunut vielä hyppyrataan. Kuitenkin päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni jättää radan väliin. Nyt tuli siis se raja vastaan, että päätin säästää koiraani, koska yksittäisellä hyppyratanollalla emme tällä hetkellä tee mitään. Olli oli niin onnessaan, kun pääsi kisaamaan ja niin minäkin. 

Radat eivät olleet lähelläkään täydellistä, siksi en niitä heti kisan jälkeen halunnut katsoa. Korjattavaa ohjauksessani löytyy aika paljonkin, mutta meillä oli huikean hyvä meininki ja sitä aion muistella koko seuraavan viikon.

Mitä meillä syödään?

Jotta jaksaa treenata, pitää syödä hyvin. Ollin ja Egon ruokavalio pohjautuu GE:hen eli Golden Eaglen Duck with oatmeal (ankka/kaura). Muutakin ruokaa on tullut kokeiltua. Joskus syöttelin Ollille palkinnoiksi saatuja ruokia, mutta siitä lähti hirveä hiivakierre eli hiiva oli korvassa ja se hoidettiin, sitten se meni toiseen ja sitten vielä tassuun... Laitoin ruokavalion uusiksi ja vaihdoin kokonaan uuteen ruokaan ja syötin maitohappobakteerikuuriin. Hiivatulehdukset loppuivat kokonaan, mutta jotenkin maha ei tuntunut pelaava niin hyvin. Niinpä vaihdettiin takaisin ruokkimaan pelkästään GE:llä ja sen jälkeen ongelmia hiivan kanssa ei ole ollut. 

Egolla on ollut mahan kanssa enemmän ongelmaa ja ollaan pariakin merkkiä testattu, mutta silti se vetää aina välillä löysäksi, kun Ego kiihtyy. Muissa merkeissä tuli usein vielä muitakin ongelmia, esim. ulosteen määrä lisääntyi merkittävästi. Myös raakaruokintaa koitettiin ja nykyisin se saa aina jonkun nökäreen lihaa/luita/sisäelimiä/kasviksia kupin pohjalle. Samalla Ollillekin on näitä herkkuja tarjoiltu. Lisäksi molemmat saa välillä erilaisia öljyjä, sillä vaikka GE:ssä on kivasti omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja niin aktiivikoira tarvitsee hieman enemmän (etenkin kisakaudella). Nykyisin Olli on saanut vanhemmiten lähes päivittäin öljyä. 

Niin ja uuden vuoden lupauskin tuli täytettyä! Me ollaan laihdutettu eli Olli ja Ego on takaisin ihanne painoissaan :) Oman ravinnon parantaminen ja rasvaprosentin tipustus on myös lähtenyt käyntiin, mutta se projekti ei ole ollut mikään lupaus vaan se on omaan hyvinvointiin panostamista ja omien tulosten sekä tavoitteiden parantamista.

Meillä siis Golden Eagle toimii ja voin suositella sitä muillekin. Muitakin hyviä koiraruokamerkkejä toki on, mutta GE on yksi niistä kokeilun arvoisista!