sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Älä murehdi ennen kisoja

Egon kisailuissa on nyt ollut hieman vastuksia. Tiistaina 3.5 kävimme Takkujen iltakisoissa edelleen 1-luokan kisoissa. Hieman jännitti ensimmäiset ulkokisat. Miltä pohja Egosta tuntuu, mitenkä uudet kontaktipinnat sujuu, viekö hajut mennessään ja pysyykö koira ylipäänsä kentällä? Agility yllätti taas ja asiat, joita murehdin menivät oikein hyvin. Mutta uusia murheita tietenkin tuli. Ego olikin huonovointinen. Luulin sen johtuvan siitä, että sitä stressasi uusi kisapaikka tai että oli syönyt jonkin tikun, kun mökillä oli käynyt. Käytiin kuitenkin starttaamassa. Oli se vähän apea, mutta suurimmaksi syyksi laitoin uuden kentän, esteet ja hiekkapohjan. Vauhti ei ollut normaali, joten mokasin oman rytmityksen ja tuli hylky. Hypärillekin mentiin ja sama meno jatkui, sieltä tulokseksi 5. Seuraavat pari päivää menivätkin Egolla oksentaessa ja ripuloidessa. Oi, jospa olisin tajunnut jättää startit väliin, etten turhaan olisi rasittanut. Kotihoidolla mahatauti saatiin onneksi kuriin. 

Tänään käytiin kisaamassa jälleen Takkujen kisoissa. Satoi aika rankasti ja taas huoletti, että mitenkähän koira kulkee, kun sateessa treenaamista ei ole harjoiteltu. Eipä haitannut sade, eikä pohja eikä esteet olleet outoja vaan mentiin pääosin täysillä. Tosin puomi ja keinu on edelleen vähän työn alla, että ne hidastivat matkaa. Tuomarina Jari Helin. Me voitettiin molemmat startit! Ei me edelleenkään saatu puuttuvaa LUVAa, kun otin Egon kepeiltä pois ennen viimeistä väliä. Hyppyradalla saatiinkin oikein kiva nolla vaikka Egon nopea vauhti yllätti, ja olin hidas, jolloin se meinasi jäädä selän taakse putkesta tultaessa. 

Kisavideo https://youtu.be/QU5R2Uc2aYs (huomaa ensimmäisen startin huikeet sadesään kisavarusteet)

Jäi ihan todella kiva fiilis! Hyppyradalla mentiin oikeasti lujaa ja agiradalla A-esteelle tuli hieno alastulo, jossa juoksarissa takajalat on eroteltu ja osumakohta keskellä kontaktipintaa. Oppisikohan sitä pikkuhiljaa, ettei murhetiminen auta. Koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja vaikka tietäisikin niin auttaako murehtiminen. Täytyy mennä niillä mitä maailma tarjoaa. Treeneissä toki kannattaa valmistautua erilaisiin tilanteisiin, mutta kaikkeen ei kuitenkaan pysty valmistautumaan, joten joihinkin tilanteisiin on vain mentävä. Niin ja nautittava niistä asioista mitkä menevät hyvin.


perjantai 6. toukokuuta 2016

Helatorstain ulkokisat ja rusketusraidat

Nyt meilläkin on vihdoin kasassa SM-kisoihin ja MM-karsintoihin tarvittavat tulokset. Käytiin kisaamassa huhtikuun puolella Kirkkonummella, jossa tehtiin triplanolla ja nyt Tampereella tuli toinen triplanolla. Tuplat saatiin siis yllättävän helpolla!

Takkujen ulkokentällä kisat noin 22 asteen lämpötilassa olivat niin ihanat ja melkein iho paloi. Ajatella toukouun alussa tällaiset lämpötilat. Pohja tuntui oudolta, hieman raskaalta juosta, eikä pitänyt niin hyvin, ja Ollikin tuntui aika liukkaalta silakalta, kun kivet lenteli alta. 

Kari Jalonen oli tehnyt todella kivat radat. Koiralle tuli kivat linjat, ei mitään tukalia kääntöjä, ohjaukset helposti tehtävissä ja vauhti pysyi hyvänä. Lisäksi jäi pohdittavaa parista kohdasta. 

Tässä lähinnä itselleni muistiin, mutta saa muutkin treenata. Hypärillä oli kohta (alla), jossa pohdin mitä kautta 2 esteen kierrättää. Päädyin ottamaan kauempaa reittiä eli kuvassa vasemman puoleisen siivekkeen kautta, jolloin linja putki-hyppy sekä jatko hyppy-hyppy on parempi vaikka 2-hypylle tuleekin tiukempi kääntö. Moni muukin päätyi samaan. Mutta olisiko kuitenkin ollut parempi ottaa oikean puoleisen siivekkeen kautta eli olisi saanut tehdä kunnon putkijarrun..? Nyt meillä niin kuin monella muullakin putken jälkeen oli niin hirveästi vauhtia, että taipuminen 2-hypylle ei onnistunutkaan tiukasti.

Toinen kohta mitä jäin miettimään  oli agiradalla pujottelun jälkeinen osuus, jossa tein valssin 2-3 hyppyjen väliin ja otin 3 esteen kuvasta katsottuna vasemman puoleisen siivekkeen kautta. Valssi ei rytmitykseltään osunut ihan oikeaan ja sitten peitin 3-hypyn, jolloin tuli vähän liikaa kaarta. Mutta mitä jos olisinkin ohjannut 2-esteen vasemmalla kädellä pienellä rytmityksellä ohjannut 3-esteen takaa kiertoon ja tehnyt pois päin käännön? Näin en olisi peittänyt estettä 3 ja 2 esteen rytmitys olisi olltu helpompi. Rataantutustumisessa en tätä edes testannut, mutta jospa kotitreenissä. Kierrättäminen 3-esteen oikean puoleisen siivekkeen kautta oli selvästi pidempi ja siivekken pyöritys olisi vienut luultavammin selvästi enemmän aikaa.

PS. Medien kisan palkintokolmikko jokaisella radalla on alla olevassa kuvassa (hyvä Katariina+Tilli ja Kaisa+Ella!): 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Peruskuntoa!

Käytiin tosiaan Varalan tasotestissä huhtikuun alussa ja nyt päästiin vielä palauteluennolle samalla kun mitattiin kehonkoostumus. 

Tasotestisssä mitattiin laktaatti eli maitohappotasot verikokeella aina kilometrin välein. Yhteensä juostiin kuusi kierrosta, ensimmäinen max 130 sykkeellä ja siitä aina nostaen kymmennellä. Viimeinen kilometri juostiin täysillä. Mittauksilla saatiin selville omat syketasot aerobiseen ja anaerobiseen kynnysalueeseen. Juoksunopeus kertoi puolestaan kuntoluokituksen. 

Testi oli mukava tehdä, ei mitenkään tuskainen, kun alun sain hölkötellä tai oikeastaan jopa kävellä. Testin tulokset vähän jännitti. Olen kuitenkin aika paljon tehnyt töitä parantaakseeni omaa fysiikkaani. Ja olihan se pettymys lukea, että kuntoluokitukseni on heikko. Onneksi sentään vertailukohtana on kuntoilijat ja maksimaalisilla rajoilla pääsin sentään keskitasoon. Mutta peruskuntoa tulisi siis parantaa aika rajusti.

Ei ihme, jos mm. kisapäivät ovat minulla rankkoja ja palautuminen on pitkä, kun peruskuntoni on huono. Kisapäivinä syke on paljon peruskestävyysrajoissa pitkiäkin aikoja ja siihen päälle vielä spurtit lämmittelyssä ja itse kisassa. Lajiamme kuvailtiinkin kestävyys-intervalli -lajiksi.
Palauteluennolla tuli myös monia muita huomioita, miksi peruskunto tulisi saada kuntoon. Jos peruskuntoa ei ole riitävä, niin maksimaalista voimaa ei voi kehittää kuin tiettyyn pisteeseen. Sen jälkeen koko kehon järjestelmä alkaa romahtaa, kun maksimaalisen voiman kanssa tehdään liian rankkoja harjoitteita, joihin peruskunto ei riitä. Peruskunto antaa siis pohjan kaikeille urheilulle, se kasvattaa hapenottokykyä ja näin jaksamista sekä parempaa pohjaa maksimaalisiin suorituksiin. Tai oikeastaan maksimaaliset suoritukset paranevat suoraan, kun peruskuntokin paranee. 

Mitä sitten tulisi tehdä, että perukunto paranee? -> Lenkille. Lenkki tulisi suorittaa aerobisen kynnyksen alapuolella. Minulla se on kun syke on noin 125-155 kertaa/min. Lenkin pituus olisi hyvä olla noin 60-90 min. Tällaisia peruskuntolenkkejä tulisi tehdä 2-6 kertaa/viikossa. Aloittelijan tulisi aloittaa suhteellisen rauhallisesti, jotta kroppa ehtii palautua ja tapahtuu superkompensaatio. Kuitenkin lenkki tulisi tehdä niin tiheästi, että hyöty ei unohdu. Myöhemmin tulisi lisätä vauhtikestävyyslenkkejä. Maksimaalista treeni riittää harvemminkin kuin kerran kuussa ja sitä ennen peruskunto tulisi olla paljon parempi. Peruskunto lähtee paranemaan noin 3-6 viikon kuluttua, mutta pysyvämpiin tuloksiin tarvitaan vähintään 3 kk.
Koska lajissamme tarvitaan myös hyvää reaktiokykyä ja räjähtävää voimaa, ei sellaisen treenaamista saisi unohtaa kokonan. Kisakaudella olisi hyvä olla vain yksi PK-lenkki (peruskuntolenkki) ja sen lisäksi lihaskuntotreeniä ja lajiomaista intervallitreeniä sekä juoksuharjoitteita. Mutta koska oma peruskuntoni ei ole vielä niin hyvä, niin minun tulisi parantaa se ensiksi.

Yllättävää kyllä kuinka paljon voi tehdä väärin, kun ei tiedä mitä tekee. Sentään syödä olin osannut jotenkin oikein tai ehkä sitäkin liian vähän, kun rasvaprosentti oli entisestään pudonnut.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Wappu jälkeläisten kanssa

Wappusää oli mitä mahtavin! Harmi vain, että Tamskin hallin ulkokentät eivät ole vielä käytössä, joten oltiin sisällä. Ollin 12 pennusta + 6 pennun pennusta mukana oli jopa 13 koohoa. Ollin lastenlasten määrä on muuten lisääntynyt nyt vielä neljällä pikku prinssillä! Joten kokonaislukumäärä jälkipolvessa on jo 22. 

Tehtiin alla olevan kuvan mukaista möllirataa. Nuorimmat menivät vain alkusuoraa ja kokeneempien kanssa päästiin koko hyppyrata läpi. Kommenttina tuli, että sai ainakin juosta. Olin siis onnistunut ;)
Ihanasti jälkipolvi on perinyt Ollin juoksuintoa. Ohjaajia sai muistutella rytmityksestä kohdissa 5-6, 8-9 ja 10-12 kohdissa. Lisäksi 15-16 väliä testailtiin valssilla ja putkeen takana leikkauksella. Tässä Murun menoa: https://www.youtube.com/watch?v=ZXbXFuYy9v0
Möllirata Ollin jälkeläispäiväagiin
Olli pääsi vielä päivän päätteeksi keskustaan pizzaa maistelemaan.