tiistai 2. elokuuta 2016

Juokse maalla!

Lauantaina minulla oli kisat ilman koiria. Varsinaisesti kisasin vain itseni kanssa; pääse maaliin ja saa kohtalainen aika. Tarkoitus oli yksinkertaisuudessaan vaan juosta ja mieluummin mahdollisimman kovaa. 

Tampere Countryside Marathon 30.7.2016 (http://juoksemaalla.fi/) tarjosin kiinnostavan juoksutapahtuman, jossa koko lenkkiä ei tarvinut juosta asfaltilla vaan reitti koostui osaksi sorapäällyisteisesti teistä. Lisäksi tarjolla oli marathonin ja puoli marathonin lisäksi tällaista vasta lenkkeilyn aloittaneita enemmän kiinnostava Myllyn lenkki, 12 km. Vielä, kun treenikaveri Tytti innostui ideasta, niin laitettiin ilmottautumiset menemään. 

Omasta juoksutausta voin sanoa, että olen surkea. Peruskuntoni on ollut todella heikko ja vasta agilityuran alkaessa tajusin, että sitä pitäisi kasvattaa. Viiden vuoden sisällä olen parantunut huimasti, mutta edelleen tosiaan jo testienkin mukaan voidaan todeta, että kuntoni on huono. Pisin matka, mitä olen yhtämittaisesti juossut, oli 10 km. Joten 2 km lisämatka tuntui oikein sopivalta haasteelta. 

Myllyn lenkki, 12 km

Sen verran olin valmistautunut, että vettä ja ruokaa oli tullut tankkattua pitkin viikkoa vähän varastoon. Kesän aikana oli mittariin kertynyt vain alle 20 lenkkiä vaikka tarkoitus oli harjoitellakin enemmän. Vähän jännitin niin kuin ennen suuria tapahtumia pitkin jännittää. Ehkä eniten huolestutti mitenkä juoksu kulkee. Välillä on ollut todella helppo juosta ja välillä taas ollut enemmän hankalaa. 

Päivä oli liiankin lämmin (noin 22 C) ja aurinkoinen. Startti oli klo 13. Asetuimme lähtöviivalle ja ponkaisimme pellon läpi matkaan. Ei ehditty kuin noin puoli kilometriä juoksemaan, kun pistäminen alkoi. Uskottelin itselleni, että 15 min jälkeen, kun kroppa lähtee käyntiin niin helpottaa. No, ei helpottanut. 

Suunnitelmissa oli aluksi lähteä rauhallisemmin liikelle ja pysyä peruskunnon sykealueilla millä kesän aikana muutenkin on juostu. Ensimmäisen juomapisteen (noin 3km) kohdalla tajusimme, että pitää kiristää heti vauhtia, jos halutaan päästä tavoiteaikaamme. 

Jossain kohdin pistäminenkin loppui ja pääsimme etenemään ihan mukavaa vauhtia. Loppumatka (noin 5 km) oli asfalttia ja siellä todelliset vaikeudet alkoivat. Sykkeet olivat hyvän aikaa olleet jo todella korkealla, aurinko porotti ja tuulikin oli lämmintä. Happi ei kulkenut ja pistäminen alkoi uudestaan. Sen voin sanoa, että en minä huono ollut, taistelin maaliin.

Aika 1:31 ylitti tavoiteajan minuutilla, mutta se hyväksyttäköön olosuhteet huomioon ottaen. 12 km ja matkalle jätetyt 1000 kcal ovat enemmän kuin ikinä ennen yhtäjaksoista suoritusta. Jostain se on kaikkien aloitettava ja olen iloinen, että pystyin tekemään oman henkilökohtaisen ennätyksen.