Olli oli pienenä todellinen riiviö, mutta silti aika arka ja herkkä. Me tehtiin todella paljon yhdessä. Harrastettiin, leikittiin ja käytiin uusissa paikoissa.
Olli on aina ollut minun koira. On se kiintynyt muihinkin perheen jäseniin, mutta minä olen tärkein.
Agilitytreenit alkoivat jo pentuna. Tutustuttiin kenttään, leikittiin kentällä, juostiin yhdessä ja sitten Olli pääsi kokeilemaan esteitäkin. Tärkeimpänä päämäränä oli, että haluisin koiran joka irtoo ja juoksee. Lisäksi koiran hyvinvointi on ollut tärkeää, lihaskuntoa ja tasapainoa on kasvatettu pienestä lähtien metsässä ja toisten koirien kanssa leikkien.
Olli on kaunis koira ja nyt kun ikää on tullut niin on siitä on tullut myös komea. Pienenä Olli luultiin tytöksi, kun sillä ei ollut uroksille ominaista massaa. Mutta mitä urheilukoira massalla tekisikään..?
Kaiken aktiviteetin lisäksi on levättävä. Nykyään Olli jopa tykkää nukkua, eikä se ole vain pakollinen paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti