Pronssia MM-kisoista!

Mitä voi kirjoittaa elämän parhaista hetkistä...? Eihän sellaiseen riitä sanat. MM-kisoista pronssia minulle ja Ollille !?!

Kisat pidettiin Coque-areenalla Luxemburgissa 11.-14.9.2014. Kisat alkoivat torstaina eläinlääkärin tarkastuksella ja mittauksella. Olli meni heittämällä medirajan alle. Onneksi sitä ei tarvinut enää jännittää. Sitten päästiin treenaan. Matto (Jura-grass) tuntui hyvälle, piti minun sekä koiran alla.

Treenausta aamutuimaan

Myöhemmin päivällä oli avajaisseremonia. Olli oli mukana totuttelemassa meluun.

Maxit aloittivat joukkuradalla jo torstaina. Me mentiin hotellille lepäileen. Perjantaina medit olivat ensimmäisinä ja viimeisinä. Ollin kanssa oltiin meidän joukkueen ensimmäiset. Hyppyradan teemana taisi olla valssit, tai ainakin niitä radalle mahtui monta. Jännitti ja vähän ahdistikin, kohta se olisi oma vuoro... Sitten se olikin jo ohi. Ainoa asia mitä radalta muistan on, että "Olli nyt menee kyllä väärään päähän putkea". Ja lopussa kävi ajatus vielä, että "älähän aloita löysäilemään, ei rata vielä ole lopussa vaikka hylky tulikin". Videolta katsottuna valssit hieman levisivät ja koko ohjaus oli vähän puuromaista, aksentit puuttuivat. Villen+Ronjan tulos 15. Sanni+Goa ja Sanna+Dia tekivät nollat. Joukkuetuloksissa oltiin 16. Kun ei palkinnoille päästyy, lähdettiin hotellille syömään aamupalaa, jota ei ehditty aikaisen heräämisen takia vielä syömään.

 

Iltapäivällä oli agilityrata. Joukkueradoilla myös pöytä. Päätin, että en ota siitä stressiä vaan jarrutan Ollia tarpeeksi ennen sitä, ettei Olli liu yli ja pidän Ollin pöydällä siihen asti, että kuulen piipityksen, että saa lähteä. Meidän joukkue oli kuitenkin niin nopea, että edes lisäsekuntti ei tuntuisi. Kun pääsin taas radalla, se oli nopeasti ohi. Tuuletin lopussa nollaa, mutta rima oli kuitenkin tippunut. Sanna ja Sanni vetäisivät taas upeat nollat. Villelle tuli hylky vaikka kokonaisuudessaan radalla oli mahtava meno päällä. Meidän tiimi oli kuitenkin "todellinen" voittaja, kun oltiin kaikkia timejä ainakin yli 7 sekunttia nopeampia yhteislasketuissa tuloksissa. Voittajajoukkuetta jopa 16 sekuntia nopeampia. Tuloksella 15 päädyimme kuitenkin sijalle 8.

Meidän ja muidenkin videot ovat nähtävissä myös agilityliiton youtube-kanalla:
hyppyrata (team): https://www.youtube.com/watch?v=cNqLUQ_kqmQ
agilityrata (team): https://www.youtube.com/watch?v=fL6Q8rV43ao

Launaina saatiin nukkua pitkään, kun järjestyksenä oli maxit, minit, medit ja minit uudestaan. Menimme paikalle niin, että näimme osan minien suorituksista. Siinä vaiheessa, kun näin Iidan+Hunnin radan yleisön keskeltä, pääsin siihen fiilikseen, jota olin toivonut. Tajusin todenteolla, että kun vain suorituksen tekee täysillä, ei lopputuloksella ole väliä. Kukaan ei tuomitse vaan kaikki elää hetkessä mukana ja toivoo parasta! Ajatus "kohta on meidän vuoro" vaihtui "kohta me päästään radalle".

Rataantutustumisessa mietin pitkään mitenkä vien kepeille ja siitä jatko. Päädyin juoksemaan kehän laitaa, jolloin kepeille vienti ei välttämättä olisi nopein, mutta jatko olisi puolestaan nopeampi, kun ei tarvinnut kiertää keppien loppupäätä. Rataantutustumisen jälkeen lähdin lämppäämään itseni ja Ollin. Hallin ympärillä oli hyvä puistoalue, jossa pystyi päästämään koiran vapaaksi ja sain tehtyä samalla itse koordinaatio ja nopeusharjoitteet. Sitten takaisin halliin ja radalle. Tällä kertaa vain nautin. Radasta en taaskaan oikein muista mitään. Kaikki meni nappiin. Tällä radalla tultiin 8. Päästiin siis erittäin hyvistä lähtöasemista finaaliin.

Kohti kisapaikkaa

Sunnuntain finaalipäivänä minit aloittivat, joten ehdittiin hyvin syödä aamupala ja lähteä sitten kohti omaa suoritusta. Olin taas innoissani. Mikä saavutus päästä finaaliin sijalta 8.! Radasta olimme Villen ja Sannin kanssa samaa mieltä, että tää on kiva ja meille kaikille tehty. Eniten jännitin pussin jälkeistä putkea, koska nyt taas muistin vahingosta viisastuneena, että yleisin syy hylkyihimme on putken väärän päähän meno. Lisäksi renkaan jälkeinen valssi-valssi oli haastava, koska rataan tutustumissessa sitä ei pystynyt juoksemaan oikealla nopeudella, koska aina oli joku tiellä.

Odotin pukuhuoneessa, että radat lähtivät käyntiin, meillä oli runsaasti aikaa. Sitten menin toistamaan eiliset lämmittelyrutiinit. Arvioin aikataulun lähes minuutilleen oikein ja kaikki tuntui vaan niin täydellistä. Sitten koitti meidän vuoro. Voi sitä tunnetta. Muistan sen kyllä aina! (Sannan videotervehdys) Tuntui kuin olisi jo voittanut. Kylmät väreet kulkivat koko kropassa ja silmiin nousi muutama kyynelkin. Elämäni parhaat sekuntit olivat käsillä ja minä nautin niistä yhdessä pikku Ollini kanssa. Tein radan niin kuin olin miettinyt. En ajatellut siinä sen enempää. Olin suunnitellut, että lopussa tuuletan, kävi mitä kävin. Nyt kävi hyvin ja tuuletin kovaa!

Agilityliiton sivuilta radat eri kuvakulmasta:
hyppyrata (individual): https://www.youtube.com/watch?v=wEG0bresaSg
agilityrata (individual): https://www.youtube.com/watch?v=sTgsKnVVABc

Kun pääsin radan reunalle, jalat eivät kantaneet vaan jäin istualteen palkkaamaan Ollia. Parin koiran jälkeen olin vielä ensimmäisenä. Oli pakko siirtyä radan viereen jännittämään. Siinä me sitten jännitettiin. Ja vaikka tulos olisi ollut mikä, olin niiiin tyytyväinen itseeni ja Olliin. Me oltiin onnistuttu! Lopulta selvisi, että Kiki nousi johtoon ja me voitimme pronssia! Lisäksi äskeisellä agilityradalla olimme kolmanneksi parhaita, siis maailman kolmanneksi nopeimpia!

Hullun myllyn jälkeen päästiin jäähdyttelemään, syömään ja katsomaan makseja. Lopuksi oli maailmanmestaruuksien palkintojen jako, jossa pääsin nousemaan palkintopallille, ja päättäjäisseremonia.

Suomella oli kisoissa upea joukkue mahtavia urheilijoita ja taitavine koirineen. Joukkuetoverit stemppasivat toisiaan paljon ja elivät yhdessä onnistumisissa ja epäonnistumisissa. Kiitos teille!

Tiia, Janne, fyssari Heli, valokuvaaja Jukka ja muut Suomen avustajat ja tukijoukot; teitä tarvittiin! Ja Suomen agilitykansa, voi miten ihanaa, että elätte näitä hetkiä kanssamme! On niin paljon muitakin, joita tulisi kiittä. Vaikka radalla olinkin yksin Ollin kanssa, on monen monta henkilöä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että pääsimme MM-kisoihin ja että pystyimme juoksemaan yhdessä niin upeasti. Toivon, että te myös nautitte, sillä me ollemme menestyneet yhdessä <3

Vielä lopuksi, koska harvoin kerskailen, on pakko todeta, että harvalla koiralla on tällainen merkintä kisakirjassaan

tai harvalla ohjaajalla tällaiset palkintokaapissaan 

3rd Place Medium