 |
| Kisakatsomon kakkutarjoilu |
Vuoden 2015 agilityn MM-kisat on ohi ja kisaajatkin ovat jo palanneet Suomeen. Tapahtumapaikkana oli Italia. Tänä vuonna seurasin tapahtumaa kotoa livestreamin äärestä. Viime vuonna kisaajana ollessa seuraaaminen jäi vähälle. Tänä vuonna katsoin ainakin puolet koko tapahtuman suorituksista. Sunnuntaina meillä oli pienimuotoinen kisakatsomokin.
Kurjaa kyllä Suomi ei voittanut mitään. Suomella oli hyvä edustus ja Suomessa on todella kovatasoisia kisaajia. Jotain vain puuttuu eli hommaa täytyy lähteä parantamaan. Itselläni on tuntuma, että suomessa ei pysty treenaamaan tarpeeksi isoilla radoilla ja tarpeeksi tärkeissä kisoissa eli kun MM-kisoissa edessä on 30x40 metrinen kenttä, jossa estevälit ovat jopa 7 m niin oma rytmi koiraan verrattuna katoaa todella helposti. Varsinkin kun jännityskin on yleensä tuollaisissa kisoissa toista luokkaa.
Mitä muuta? Paljon on puhuttu koiran itsenäisestä suorittamisesta ja käskytyksestä. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä esimerkiksi enemmän tämän kaltaiseen ohjaukseen:
Ei ehkä kuitenkaan... Ei mitaleita tuollakaan oikeastaan ole saavutettu. Itsenäisestä osaamisesta on hyötyä, mutta ohjaajan liike on kaikista vahvin signaalikoiralle.
Tässä on esimerkki Pavolin (maksien tuplavoittojan tyylistä, joka toimii hänen molemmilla koirillaan täydellisesti):
Ei siinä ole kikkailua. Koira(t) etenee todella nopeasti, hyvillä linjoilla ja ohjaaja ei ole tiellä tai jarruta. Eikä koira jarruta myöskään silloin kuin ohjaaja jää taakse.
Agilitykisoissa voittaminen vaatii jäätävän hyvän pohjaosaamisen yhteiselle tekemiselle. Se vaatii varmuutta ja luottoa koiraa, joka on todella nopea ja joka etenee itsenäisesti, mutta on myös kuulolla. Ohjaajan radanlukutaito on myös merkittävässsä roolissa, että koira pääsee etenemään mahdollisimman suoria linjoja kohti seuraavaa estettä. Agilitykisojen voittaminen vaatii myös hiukan onnea, täydellisen radan ja hylkysuorituksen välillä on usein vain muutama laukka väärään suuntaan. Ei saa antaa periksi vaan jatkakaa positiivisella, mutta myös määrätietoisella asenteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti