Pääsimme viime viikonloppuna treenaamaan ATT:lle Tiia Vitikaisen ja Janne Karstusen oppeihin. Lauantaina oli tiedossa EO:n tuomareiden rataprofiileista tehdyt treenit ja sunnuntaina vuorostaan Pohjoismaiden mestaruuskisojen tuomareiden haasteista.
Piiiitkästä aikaa pääsimme Ollin kanssa agilityesteille koko viikonlopuksi, mutta niin, ettei tarvinnut jännittää kisatuloksia. Kuinka siistiä olikaan vaan treenata?! Vaihtaa ajatuksia ohjausvaihtoehdoista, stempata muita, juosta täysillä ja katsoa kuinka koirat nauttii. Treeniaikaa meille oli varattu molempina päivinä 2 x 15 min. Tehtiin vähän lyhyemmät pätkät, ja Ollilla oli vielä hyvinkin virtaa vielä viimeisissäkin treeneissä.
Erityisesti Tiia Vitikaisen hypäriradan treenit olivat meille mieleen. Tehtiin yhdessä ja täysillä, testailtiin eri juttuja, löydittiin parhaat vaihtoehdot ja sit vaan painettiin menemään. Treeni-, kisamotivaatio ja luotto omaan tekemiseen kasvoivat taas hurjasti. Leiriviikonloppu todellakin teki tehtävänsä. Kiitos Sagi!
MM-karsintojen radoista jäi myös jotain hampaan koloon. Jos ei osata, niin se treentaan! Tälläkin kertaa harmaita hiuksia aiheutti hypäri. Aah hypärien ihanuus ja kamaluus. Kyseessä siis Heidi Viitaniemen ja Salme Mujusen suunnittelema rata, joka suoritettiin ensimmäisenä. Radalla tehtiin nolla, mutta se ei ollut sujuva.
Kinkkisin kohta ainkin meille oli esteväli 6-10.
Vaihtoehdothan siis ovat:
- Pysyä hyppyjen alapuolella ja tehdä 8 esteelle saksalainen, tai siis saksalainenhan vaihtaa ohjauspuolta, että tämä olisi lähinnä päällejuoksu, mutta silti pitäisi edetä kuin saksalaisessa. Tämän valitsin kisoissa, mutta Olli luki ohjausta perussaksalaisena ja haki putken 10 väärää päätää. Täytyy siis pitää saksalaiset saksalaisina ja tällaisiin kohtiin tehdä jotain muuta.
- Pysyä hyppyjen alapuolella ja "nenästä vetäen" ottaa koira 8 hypyn. Tämä ohjaus tuntui omituiselta täydessä vauhdissa, mutta joillekin koirille varmasti tosi hyvä vaihtoehtoa. Tai sitten olisi voinut twistata eli kääntää hieman omaa rintamasuuntaa koiraa kohtaan, joka olisi jarruttanut koiraa.
- Pysyä hyppyjen alapuolella ja viski 8 esteelle. Koira hakisi helposti 10 putken väärää päätä. Hylkäsin tämän.
- Pysyä hyppyjen alapuolella ja tehdä kopteri esteelle 8. Jos et muista mikä on kopteri, niin katso postaus koptereista. Estelinjat eivät olleet ihan optimaaliset kopterille ja sen tekeminen kovassa vauhdissa osoittautui aika pelottavaksikin jopa. Stekkaa alla video, jossa se on yhtenä ohjausvaihtoehtona.
- Mennä hyppyjen yläpuolelle persjätöllä ja valssi 8 hypyllä. Persjättö kohtaan, jossa ohjauksen ollessa ajoissa koiran kuuluisi tulla 7 hypyn ohi ja jos se on myöhässä koira lähtee lukemaan esteitä hypyn takaa. Tässä tilanteessa hypyn takana ei kuitenkaan ollut mitään, joten persjätön ajoitus ei ollut niin tarkka. Ja koska 7 hypyn koira hyppäsi niin viistosti niin ohjauksesta tuli jopa lähes japanilainen. 8 hypyllä valssi oli puolestaan paras ratkaisu, koska koira lähti lukemaan automaattisesti hypyn takana olevia esteitä eikä putken väärää päätä.
- Mennä hyppyjen yläpuolelle ja tehdä kaksi valssia. Koska matka oli pitkä niin ensimmäinen valssin olisi pitänyt olla todella liikkuva ja seuraavana taas tiivis. Kahden erityyppisen valssin ja kovan vauhdin yhteensovittamien on vaikeaa ja siksi askelmerkkien paikat täytyi katsoa todella tarkasti, ettei 8 hypyn valssilla törmännyt esteeseen 9.
- Hyppyjen yläpuolella jotkut myös leikkasivat takaa 10 putkeen lähtetyksen, mutta koska 9-hyppyä piti hieman kiertää niin ohjauslinja ei osunut kunnolla putken päähän ja jos vei liian pitkälle niin tuli kiire jatkoon.
Treeneissä testailtiin muutamia näistä vaihtoehdoista. Vauhtia otettiin pujottelin sijaan hyppysuoralta. Ollin lisäksi sain testailla paria mini 2 luokan koiraa. Ihania raketteja molemmat, mutta niin omanlaisia kuitenkin ohjata. Loppupäätös oli, että Ollin ja useimpien koirien kanssa persjättö+valssi olisi ollut se parhain eli nopein ja sujuvin ohjauskuvio.
Viikonlopun ohjelmana oli MM-karsinnat Jyväskylässä. Lähdin hyvillä mielin kisaan, ei jännittänyt niin kuin SM-kisat. Isoihin kisoihinkin turtuminen alkaa siis taas, talven jälkeen oli vähän kankeutta.
Oltiin varattu hotelli jo perjantai yöksi ja hyvä niin, sillä medit aloittivat klo 7.30. Suunnitelma oli syödä joku rahka ja mennä juoksemaan rata, sen jälkeen on ansainnut vasta hotelliaamiaisen. Ja suunnitelma toimi. Hyppyradan profiili ei suosinut meitä vaikka ei se mitenkään mahdoton ollut ja hyvät linjat koirakin sai. En oikein keksinyt mitä tehdä putkien välissä oleville vinoille hypyille. Päädyin päällejuoksuun, mutta Olli luki sen saksalaisena ja haki putkeen. Sain kuitenkin kalasteltua sen pois. Pääasia, että saatiin nolla ja oltiin sunnuntailla! Kotona kyllä tuo kohta meni treeniin...
Hyppyradan kohta (kuvan lähemmästä putkesta serpentiininän keltaiset hypyt, sitten punainen hyppy ja putken kauempaan päähän) aiheutti muillakin kuin minulla päänvaivaa.
Aamiaisen, päikkäreiden ja lounaan jälkeen menimme taas Jattilaan katsomaan agiradan valmistumista. Vasta kotona tajusin kuinka kiva se oli, tai kuinka Olli ystävällinen rata oli. Harmitti mahdottomasti, kun 3 hypylle valssasin ehkä elämäni huonoiten ja Olli ei tällä kertaa pelastanut vaan tiputti riman. Muuten olisi ollut voittoaika. Jäimme siis ilman pisteitä.
Maksien vielä kisatessa me menimme nukkumaan. Sunnuntai aamuna aloitimme klo 9. Olli oli todella taitava kaikki päivän kolme rataa. Se kulki hyvin, teki hienot kontakti ja oli muutenkin paras kisakoira mitä voin toivoa. Olli, mun lentävä liitotykki <3. Se ei kuitenkaan riittänyt tällä kertaa kuin yhteen nollaan. Kahdelta ensimmäiseltä radalta saimme hylyn, koska ohjasin hieman vinoon ja Olli valitsi viereisen esteen. (Ja tällä kertaa ei edes menty putkeen!) Finaalin vedimme rennosti ja yritin nauttia, sitähän varten tänne tultiin. On niitä parempiakin fiiliksiä kuitenkin radalla ollut.
Finaaliradan ansiosta nousimme sijalta 22 sijalle 7. Ja näin ollen pääsemme Pohjoismaiden mestaruuskisoihin! Harmittaahan se, että ei päästä puolustamaan MM-kisojen yksilöpronssia eikä PM-joukkuekultaa. Mutta nyt mä haluan treenata, olin jo vähän unohtanut miltä voiton nälkä tuntuu ;)
Tässä meidän neljä ensimmäistä suoritusta videolla. Jos hei joku sattui kuvaamaan meidän finaaliradan niin ottaisin omaan videoarkistoon mielläni tuon pätkä... Löytyyhän se toki livestreamistä kohdasta 59:30, mutta olisi se mukava olla itselläkin.
Isot onnittelut vielä viikonlopun parhaille Sannille, Jadelle, Tainalle ja Kaisalle! Mahtavaa menoa, olette niin ansainneet paikkanne Italiassa.
Medien MM-karsintojen tulokset, 10 parasta, jotka ovat siis maajoukkueessa
Lupailin viime blogitekstissä vähän analysoida rataa. SM-kisoissa Jan Egil Eide oli medien karsintaradan tuomarina. Rata oli oikein sopiva, kun 254 koirakosta tuli 57 puhdasta rataa, joista 37 oli alle ihanneajan.
Hylkäyksiin johtanut kohta oli muun muassa esteen nro 15 jälkeen, kun jos esteelle nro 14 vei liian pitkälle niin oma linja taittui suoraan kohti putkea ja näin eivät lukeneet esteen 15 päälle juoksua vaan säntäsivät putkeen.
Radan haastavimmaksi kohdaksi kuitenkin osoittautui 18-19 väli. Itsekin ensiksi kavahdin, että onpa siinä tekemistä ja mille puolelle ja mitä sitä tekisin. Kuitenkin rataantutumisessa ratkaisu oli minulle selvä.
Ensiksi ajattelin pakkovalssia 18 esteen taakse, koska Olli tulee hyvin pakkovalsseihin. Kuitenkin totesin, että jos menen 18 esteen (alla olevassa kuvassa este nro 3, koska piirsin radan uudestaan..) taakse niin en pysty ohjaamaan estettä 19, koska koira lähtee taittamaan linjaansa ohjaajan eteen.
Pakkovalssilla koiran linja taittuu ohjaajan eteen.
Toinen vaihtoehto oli työntää takaa kiertoon ja hidastaa omaa vauhtia niin, että koira pääsee edelle ja ohjata sitten viski-leikkauksella este nro 19. Tämä ohjauskuvio olisikin voinut toimia, mutta viski yhdistettynä seuraavaan takaa kiertoon ei ole hyvä yhdistelmä varsinkaan, kun Olli taittaa viskileikkauksella välillä todella tiukastikin eli olisi ohjautunut esteen nro 20 väärälle puolelle.
Takaakierto + viskileikkaus on toimiva ratkaisu, mutta sen jälkeinen takaa kierto on haastava näyttää.
Viimeisin ja paras vaihtoehto (ainakin omassa ohjaussysteemissäni) on tehdä japanilainen. Takaakierron jälkeen täytyy lähteä nopeasti liikkeelle ja työntää koira estelinjan toiselle puolelle. Kun tämä on tehty ohjaaja jättää koiran taaksensa ja samalla vaihtaa ohjaavan käden sekä katseen suunnan. Alla olevilla kuvilla on yrittänyt selventää koiran ja ohjaajan linjaa sekä ohjauskuviota. Jos et tiedä mikä tämä ohjaus on niin suosittelen, että katsot vaikka meidän ratasuorituksen: https://youtu.be/LPNb3HW2tSQ
Japanilainen
Ohjaajan ja koiran linjat, kun esteväliin 3-4 tekee japanilaisen.
Kovin monissa kisoissa en japanilaista ole käyttänyt. Treeneissä sitä välillä kuitenkin tulee harjoiteltu, kun ratakoukerot sitä vaativat. Se ei siis kuulu meidän perusohjauksiin, mutta kun linjaukset sitä vaativat niin se onnistuu.
Ensimmäinen SM-mitali saatu! Tamskin medeillä se on ollut niin monta kertaa lähellä, mutta tänä vuonna meidän tiimi todella teki sen :) Kiitos joukkeelleni eli Anu+Ella, Noora+Pinni ja Kaisa+Hikka, me kaikki tehtiin hienot puhtaat radat.
Meidän SM-kisaviikonloppu alkoi jo perjaintain kisaradoilla. Tuomarina molemmilla radoilla oli Katarina Virkkala. Hypärillä ainoat kankeudet olivat Ollilla kepeillä ja minulla kolmannen peräkkäisen valssin jälkeen. Ollin(kin) keppeillä kompuroimiseen selvisi vasta miniluokan aikaan syy: keppien tukirauta oli väärällä puolella eli se jäi koiran tassujen alla. Aika kaamea virhe, kun tuollaiset kepit oli kisassa käytössä! Se oli selvästi sääntöjen vastainen este ja jopa vaarallinen. Onneksi itse SM-kisat (la+su) sujuivat oikein mallikkaasti kisajärestäjien puolelta.
Agiradalla jatkomme urakoimista. Meillä molemmilla oli eritätin hyvä draivi päällä. Kontakteiltä olisi toivonut parempia 2o2o:ja, mutta kaikkea ei voi saada ja kisan ollessa tässä vaiheessa en voinut tehdä niille mitään. Kaikkia koiria ei auta se, että niitä palautellaan tai otetaan uudestaan.
Tässä agirata (https://youtu.be/98qi6E7roRY) ja tuloksena jälleen 0 ja tällä kertaa jopa voiton kera vaikka kisaajamäärä oli kasvanut jopa 128 koirakkoon.
Hyvä Olli! Me ollaan voittajia :D
Launtain joukkueradalle oli oikein hyvä lähteä, kun pohjalla oli kaksi hyvää nollaa ja tieto siitä, että Kaisa+Hikka voi kuitenkin vielä viimeistellä tuloksen. Niinpä mentiin rennolla asenteella ja tehtiin hyvä nollarata (https://youtu.be/wo8u0baGBjY). Tuomarina toimi Mika Moilanen.
Yksilökisan hyppyradan tuomarina toimi Jan Egil Eide. Hänen ratojaan olen ehkä eniten katsellut ja välillä todennut, että ovat aika kimurantteja. Hyppyrata oli kuitenkin juuri sopivan haastava. Loppu osoittautui vaikeimmaksi. Täytyy seuraavassa blogauksessa kertoa miksi päädyin omaan ohjausratkaisuun. Me selvitimme lopun sujuvasti, mutta radan keskivaiheilla tipahti rima, kun en antanut Ollille tarpeeksi tilaa. Todella harmittava moka ja se vei meiltä mahdollisuudet voittoon tai edes fiinaaliin.
Tässä meidän suoritus: https://youtu.be/LPNb3HW2tSQ.
Kotiin tuomisina niin fyysisiä kuin henkisiä iloa tuottavia juttuja oli paljon. Kiitos kaikille onnitteluista ja kannustamisesta! Ja anteeksi, että osa teistä hävisi rahat veikkaukseen, mutta ehkä niiden rahojen avulla saadaan taas lisää agihalleja! Ihana kuitenkin, että niin moni luotti meihin :)
Huikeaa! Heti, kun ihmisten aktivisuusmittarit tuli niin heräsi ajatus, että voisinpa seurata myös koiraani. Ja kohta se on ehkä mahdollista... Ylen uutisissa oli juttu koiran älypannasta:
Urheilevalle koiralle panta olisi todella hyödyllinen. Tai tietenkin myös laiskalle ohjaalle, koska panta antaisi yksiselitteistä dataa niin, että lenkkeilyä ei vain voi jättää väliin.
Jo pelkästään koiran aktiivisuuden seuranta on hyödyllistä, mutta jos siihen lisätään vielä syke niin sen avulla omistaja pystyy seuraamaan, koska eläin on ylirasittunut, stressaantunut tai koska sillä on kaikki hyvin.
Ainoa mikä epäilyttää on epämääräiset säteilyt yms. joita tulee yhä enemmän kuin johdottomuus ja laitteet lisääntyvät hurjatsi.Vaikuttaako ne meihin, niin ihmisiin kuin koiriin? Vaikea asia tutkia, ehkä joskus selviää jotain.
SM-kisat on ihan kohta. Mahaa vähän aina kouraisee, kun ajattelen isompia kisoja. Ei siihen varmaan ikinä totu. Viimeistelyt alkaa olla tehtynä. Elinan treeneistä sunnuntailta saimma hyvät opit. Ja ennen kaikkea kisaamaan mennään tekemään oma suoritus!
Ajattelin, että koska kisat ovat Oulussa asti, niin kisat olisivat ehkä vähän pienemmät. Mutta ei, agilitykansa on niin ihanan aktiviista, että pohjoiseen reissataan ilman mitään mutinoita. :)
WAO:n reissu aloitettiin Ruotsin kisoilla. Kisat äitien päivänä 10.5.2015 ja järjestettiin Tukholman eteläpuolella luonnonnurmi kentällä. Tuomareina toimivat Yvonne Ahlin ja Marianne Fernström. Luvassa oli kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata. Kisapäivä oli aika pitkä, kun kaikki kokoluokat menivät peräkkäin. Kiirettä ei ollut ja tunnelma oli ihanan rento. Meidät suomalaisetkin otettiin todella hyvin vastaan. Kisamaan oli siis helppo mennä.
Ruotsissa on hieman eri kisajärjestelyt kuin Suomessa. Ensimmäiseen rataan tutustuttiin perinteisesti koko luokka kerrallaan, mutta seuraaviin ratoihin sai mennä tutustumaan vapaasti, kun toiset vielä kisasivat. Ihan kätevää ja säästettiin tutustumisaikakin. Toinen suurempi eroavaisuus oli, että piti käydä ilmoittautumassa rataan tutustumisen jälkeen aikooko juosta radan. Juoksujärjestystä tarkkailiin taululta (alla kuvassa), johon aina merkattiin, jos oli poissa olijoita ja missä kohtaa oltiin menossa. Siitä oli todella kätevä nähdä, koska oli oma vuoro! Erona oli myös, että kisakirjoja ei automaattisesti annettu vaan pelkästään, jos sait sertin niin, sitten kisakirja annettiin kirjoitettavaksi. Me saatiin meidän nollat kuitenkin helposti kirjattua, kun sitä erikseen pyydettiin.
Taulu, johon merkitään aina kuka on lähdövuorossa.
Meillä oli Ollin kanssa todella hyvä päivä. Tuloksena kolme voittoa! Kaikkeen en ollut tyytyväinen, mutta nyt kun katson videoita niin on hienoa todeta, että on se vaan etevä poika ja minullakin jalka nousi. Viimeisessä radassa on vielä rentoutta (etemäkin 5,67 m/s!). Ennen starttia mietin, että sekä hyppy- ja agilitysertit on nyt otettu, joten me voidaan vain näyttää mitä osataan. Tuloksella ei ole enää väliä. Tähän tunteeseen pitäisi päästä jokaisella radalla, sillä niinhän se on, että kun ollaan saavutettu jo näin paljon, niin kaikki mitä tulee lisää on vain bonusta.
Tässä meidän ratasuoritukset, jotka johtivat siis kolmeen voittoon ja näin saimme siis agility ja hyppy SERTIT, joten Ollin Ruotsin valiotittelit meni hakuun.
Ratulokset:
Poseerauskuvaa ottamassa, Olli ei ole helpoin kuvattava :D
Pääsimme viime viikonloppuna treenaamaan ATT:lle Tiia Vitikaisen ja Janne Karstusen oppeihin. Lauantaina oli tiedossa EO:n tuomareiden rataprofiileista tehdyt treenit ja sunnuntaina vuorostaan Pohjoismaiden mestaruuskisojen tuomareiden haasteista. 
