Ei MM-karsinnoille

Minun täytyi sanoa "ei" MM-karsinnoille. Kolmas kerta ikinä, kun minun piti perua kisat. Ensimmäinen oli muutama vuosi sitten talvella, kun Ollilta lähti kynsi. Toinen kerta oli nyt SM-kisojen perjantain startti ja lauantain joukkuekisa. Toivottavasti tämä kolmas kerta riittää. Tämä oli ehdottomasti rankin luopuminen ja toivon sydämmestäni, ettei kovin moni joudu tätä kokemaan.

Tarina alkaa sunnuntaina, kun kisoihin on aikaa viikko. Olimme mökillä ja herätessäni katselin Ollia, että ihan kuin sen huuli vähän roikkuisi. Nousin tunnustelemaan ja vasemman leukaluun alapuolella kohosi iso patti, joka turvotti koko leukaperän. Mitään jälkeä ihossa ei tuntunut tai näkynyt. Kortisonia (kyypakkausta) en voinut dopingin takia antaa, enkä muutenkaan tiedä olisiko se ollut hyvästä. Kylmä helpottaa turvotusta, joten otin pakasteesta kylmäkallen ja pitelin sitä sen kaulalla. Ja turvotus hieman laski. Hengityksen kulku oli koko ajan normaalia ja Ollin vointi oli hyvä, joten muutaman tunnin tarkailtuani ajattelin, että se oli jokin ötökän pisto, joka laskee kohta. 

Poski hieman turvoksissa ja suupieli tästä syystä kääntyy alaspäin

Tiistaihin mennessä patti ei ollut laskenut. Se oli kova eikä tuntunut nestemäiseltä. Aluksi se oli imusolmukkeen kohdilla, mutta siirtyi sitten keskemmälle kurkkua (kurkunpäätä). Lähdin eläinlääkärille näytämään paisetta. Sitä tunnusteltiin ja ultrattiin. Patista ei otettu näytettä, koska sijainnin takia olisi pitänyt rauhoittaa ja patti ei kuitenkaan miltään kasvaimelta vaikuttanut, joten senkin takia se olisi ollut vähän turhaa. Ultrasta nähtiin, että patti oli kudosta, jossa oli myös vähän nestettä. Verinäytteissä ei löytynyt muuta kuin, että CRP arvo koholla (65). Olli ei ollut erityisemän kipeän oloinen, hieman väsyneempi kylläkin, mutta kun pattikin välillä oli vähän pienempi niin päätimme jatkaa tarkkailua. 

Minulle nousi puolestaan kuume ja loppu viikko menikin sängyn pohjalla. Todella hyvää kisavalmistautumista... mutta olin silti toiveikas, että kisohin voitaisiin päästä. Torstai illalla patissa ei ollut vieläkään muutosta parempaan. Torstaiyönä Olli pyysi ulos - ripuloi ja oksensi. Siinä vaiheessa tein päätöksen, että ei siitä ylihuomenna olisi kisakoiraksi. Aamulla patti alkoi märkiä. Mentiin lääkäriin.

Patti alkoi märkiä

Veriarvoissa ei vieläkään löytynyt muuta kuin edellisestäkin hieman kohonnut CPR. Patin päältä ajeltiin karvat, että saisin pidettyä sen puhtaana ja määrättiin pitkä antibioottikuuri. Mahavaivoihin saatiin pahoinvointipistos, mutta onneksi ne eivät enää tuon yön jälkeen vaivanneet. Mitään varmaa syytä mistä patti on tullut, ei keksitty. 

Ja taas eläinlääkärissä

Perjantai oli yksi vuoden raskaimmista päivistä. Olin huolissani Ollista ja pettymys oli valtava, kun ei päästy kisohin. Me ei päästy edes yrittämään! Me ei päästy kokemaan edes niitä kahta lauantain rataa vaikka tuloksilla oltaisiin ne ansaittu. Oli vaikea niellä pettymys, siihen meni päivä. Lauantaina laitoin kisakatsomon pystyyn ja viikonlopun aikana katsoin enemmän agilitya kuin varmaan ikinä ennen. Ja nautin kavereiden onnistumisesta ja elin epäonnistumiset mukana. Agilityurheilu on ihanaa! Erityisonnellinen olin viikottaisen treenikaveri Kaisan + Hikan puolesta! Jei! Muutenkin joukkueista tuli erittäin hyvät. Hyvä Suomi!

Vasta tiistaina (viime viikolla) Olli näytti parantumisen merkkejä. Minunkin flussa alkoi mennä ohi. 

Alla vielä kuvat patin kehittymisestä. Oikealla olevassa kuvassa on tilanne lääkärikäynnin jälkeen, kun märkiminen alkoi. Keskikuvassa on patti pahimmillaan. Se märki niin, että kaikki rintakarvat olivat töhnän peitossa. Oikean puoleisessa kuvassa patti alkoi jo parantua. Hieman märkintää oli vielä patin yläosassa.