MM-karsinnoissa unelmat todeksi

Minä ja Olli päästiin maajoukkueeseen! Me päästiin joukkueeseen sijalta 2., mikä tarkoittaa, että edustamme Suomea sekä yksilöissä että joukkueessa Pohjoismaiden mestaruuskisassa Tanskassa 9.-10.8.2014 ja Maailman mestaruuskisoissa Luxenburgissa 11.-14.9.2014!

MM-karsinnat olivat Rovaniemellä 28.-29.6.2014. Matka alkoi perjantai aamusta ja päättyi maanantai iltana kotona odottavaan shampanjaan. Olli nukkui matkat autossa hyvin rauhallisesti. Kisat järjestettiin Ounashallissa ja vieressä oli todella hyvät kävelymaastot. Metsässä kulku rauhottaa kisapäiviä. Muutenkin järjestelyt olivat hyvät ja hotellihuoneeseenkin oli vain 15 min kävelymatka.

Lauantai alkoi hyppyradalla. Onneksi maxit aloittivat niin pystyin nauttimaan hotelliaamiaisen. Livestremistä vakoiltiin vielä mitenkä rata meni ja sitten kisapaikalle. Radassa tarvittiin vauhtia ja tarkkuuttaa, tykkäsin. Radalla mennessä jännitti. Tiesin, että voisin saada hyvän tuloksen. Keskityin kuitenkin täysillä suoritukseen ja lopputulokseen ole tyytyväinen. Sain vietyä radan siististi läpi. Viimeiset esteet jännitti eniten ja valsista ei tullut puhdasta. Tällä suorituksella olimme 2. Voittajaan oli eroa 0,57 s. Pisteitä saimme siis 44,30. Tärkeintä kuitenkin oli, että nyt oli paikka sunnuntaille!

Ennen agirataa oli piiiitkä odotus. Väsyin ja sitten piti kerätä itseni uudestaan. Mielestäni onnistuinkin. Agiradalla lähdimme hyvällä vireellä. Agiradan piirustuksessakaan ei ollut mitään vikaa. Putkissa kuitenkin oli. Ne olivat ilmeisesti liian pimeitä hämärähkössä hallissa ja liian mutkalla. Osa koirista hidasti tai otti jopa kiellon. Ollikin hieman hidasti. Mutta se ei meidän isoin ongelma. Isoimmaksi ongelmaksi muodoistui valssi heti kolmannella esteellä. Käänsin itseni liian aikaisin ja Olli kääntyi mukana. Typerä virhe minulta, eikä edes ensimmäinen kerta. Loppu rata meni ihan ok ja nekin kohtat, joita jäin miettimään, koska tein ne erilailla kuin muut, menivät hyvin. Kontakteja en jaksanut pysäytellä, koska se ollut kuulunut suunnitelmiini. Ehkä olisi pitänyt, kun tulossa on monet kisat, joissa en niin voi tehdä. Tuloksissa olimme 42. Virheen takia jäimme ilman pisteitä. Yhteistuloksissa olimme tässä vaiheessa 4.

Sunnuntai alkoi agilityradalla. Jännitti taas uusi päivä. Olin liian tietoinen siitä, että hyvillä tuloksilla olisimme joukkueessa. Pujottelun lopussa en ollut tarpeeksi rohkea ja vienti keinulle oli epämääräinen,mutta sain pelastettu. Putki / A-este erottelussa luotin liikaa Olliin, ei se yleensä mene putken päähän, joka jää minun ja kontktin väliin. Mutta sainhan sen menemään sinnne, kun otin kiinni ja vedin. Olin pohtinut, että siinä pitää odottaa ja antaa Ollin tehdä valinta, mutta kun oli kiire. Rata päättyi siis tähän ja hylyn takia en päässyt tekemään sitä loppuun.

Sunnuntain toinen rata oli hyppyrata. Radalla piti juosta täysillä, että siitä selvisi. Sain väännettyä nollaan. Karjuin Ollille ja se taisi hidastaa vauhtiaankin tai ainakaan loppu ei ollut yhtään rento. Sain kuitenkin juostua ja käännettyä Ollin sinne minne pitikin. Radalla oltiin tuloksissa 5. Voittajasta jäätiin 1,6 s ja pisteitä saatiin 33,90. Olin huippu iloinen aluksi nollasta. Sitten jäin miettimään, ettei se ollut hyvän mielen nolla, ja sitten mietin, että viimeisellä pitää tehdä nolla, ja mitä jos siitä tulee samanlainen. Onneksi finaaliin oli vielä hetki aikaa. Kun sain ajatukset selviksi ja näin maksien onnistumisia oma mielenikin parani.

Yhteistuloksissa oltiin tässä vaiheessa 7. En katsonut tuloksista muuta kuin lähtöjärjestyksen; missä välissä menin ja ketä muita oli kärjessä. Tiesin, että hyvällä tuloksessa voisin olla kärjessä, huonolla ei oltaisi joukkueessa. Rata näytti pelottavan paljon meidän radalta. Tutustumisen jälkeen alkoi taas oman vuoron odotus. Yhtäkkiä olikin aivan todella hyvä fiilis. Tiesin, ettei ollut mitään menetettävää, ja että voisimme vain yrittää parhaamme. Sen me todellakin sitten teimme. Kontakti ja kaikki sujui, Olli jaksoi vielä viimeiselläkin radalla olla SUPER! <3 Voittohumun jälkeen selvisi, että olimme voittaneet tämän radan ja saaneet 50 pistettä. Lopullinen pistemäärämme oli 128,20.

Radan jälkeen palkkasin Ollin ulkona ja sitten ryntäsin sisälle jännittämään. Lopulta alkoi selvitä, että olisimme joukkueessa! Todellakin, ja kun viimeinen koirakko oli mennyt, selvisi, että olimme toiseksi parhaita. Onnitteluja ja haluksia tuli enemmän kuin odotin. Lopulta pääsin vielä juoksemaan kunniakierroksen muiden joukkueen jäsenten kanssa. Olen jo monta kertaa katsonut vierestä, kun muut riemuitsevat ja silti, en osannut odottaa sitä onnea. Olin isosti onnellinen! Sitten pääsin vielä sovittamaan maajoukkuetakkia ja samalla otettiin valokuva. Sitten vielä sopimusta tekemään. Maijulle kiitos Ollin jäähdyttelystä.

Minien jälkeen odotimme jonkin aikaa palkintojen jakoa. Suurin osa yleisöstä oli jo lähtenyt, kun kellokin oli jo yli kahdeksan. Palkinnoille ja joukkueeseen pääsivät:

Minit:
Anni Komulainen ja shelam Ralli
Petri Heinonen ja shelam Blitz
Iida Vakkuri ja shelam Hunni
Annina Myllyaho ja parson Elmo (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Jenna Caloander ja shelam Neon (joukkuekilpailun varakoirakko)
Medit:
Ville Liukka ja espves Ronja
Outi Harju ja koohon Olli
Sanni Kariniemi ja shelam Goa
Sanna Lehtonen ja espves Dia (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Taneli Ikäheimo ja mudi Pantse (joukkuekilpailun varakoirakko MM-kilpailuissa ja PM-joukkuekilpailussa)
Maija Majanen ja espves Mökö (joukkuekilpailun varakoirakko PM-yksilökilpailussa)
Maksit:
Janita Leinonen ja borcol Fu
Raisa Vähätalo ja borcol Repo
Tuulia Liuhto ja borcol Pirtu
Jaakko Suoknuuti ja borcol Zen (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Pekka Perälä ja borcol Spot (joukkuekilpailun varakoirakko)

Lopuksi haluan kiittää matkaseuraani Mariaa ja Lunaa, treenikaveitani (+Tamsk) sekä kaikkia teitä ihania ihmisiä, jotka olette kannustaneet minua ja iloinneet menetyksestämme!