European Open 2014 Unkari

Määränpäänä oli Unkarin Tazar. Matkaan lähdettiin keskiviikko aamuna tai oikeastaan jo aamuyöstä. Matkaseurana Maria+Luna ja Anu+Nipsu. Lensimme Wieniin, koska se oli edullisempi ratkaisu kuin Budapest formulakisojen aikaan. Nähtiin, että Olli ja Luna pakattiin mukaan. Se helpotti hieman lentostressiä. Nipsu matkasi matkustamossa. Kun saimme koirat, Olli oli hieman levoton. Ilmeisesti häkkiä ei oltu kannettu kovin tasaisesti ja lämpötilakin oli suht korkea.

Wienissä matkaa jatkettiin vuokra-autolla, isolla farkulla. Saimme juuri ja juuri mahdutettua kaikki tavarat koirineen autoon.

 

Turistit Balaton järvellä

Hotellimme oli Kaposvar -kaupunkin keskustassa. Saimme nauttia jalkapallonuorille suunnastusta ulkotapahtumasta ja konserstista sekä kirkonkelloista. Kirkonkellot löyvät parhaimmillaan jopa 80 kertaa putkeen. Mutta kun on tarpeeksi väsynyt eivät tällaiset pikku metelit haittaa.

Torstaina oli sitten treenit. Esteet olivat laadukkaat smartin esteet ja pohja oli hieman huonosti hoidettu nurmi. Nurmeen tottumattomana oli vähän, kun pohja ei ollut aivan tasainen ja hieman epätasalaatuinen, mutta koska ei satanut niin pitoa siinä oli tarpeeksi. 

Lenkkimaasto näytti tältä

Odottelua varjossa, lämpötila parhaimmillaan noin 35 astetta

 Sitten itse kisaamiseen. Perjantaina aloitettiin joukkueradoilla. Agi ja hyppyrataan tutustuttiin aamulla ja suoritukset olivat sitten pitkin päivää. Aloitimme agiradalla. Tuomarina Veronika Hedenry. Rata tuntui suht perusradalata. Infossa oli sanottu, että ei aloiteta ennen aikataulun osoittamaa aikaa. Tämä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa. Joten kun saavuin paikalle lämmittelylenkiltä ja aloin tarkkailemaan, että koska olisi meidän vuoro, niin tajusin, että olemme seuraavat. Enimmäkseen sitten hoin itselleni, että osaan kyllä radan vaikka en ehdi sitä enää päässä kelaamaan ja että nyt vaan suoritetaan.

Radasta en muistanut enää suorituksen jälkeen mitään. Me vain mentiin, se tuntui niin hyvälle! Tällä suorituksella oltiin 4. lähes 350 koirakon joukosta :)

Hyppyradassa oli yksi omituinen kohta, pujottelun jälkeinen vienti putken pään ohi hypylle. Luulin, ettei se tuottaisi Ollille ongelmia. Kuitenkin lähdin rynnimään putken pään ohi liian aikaisin ja liian nopeasti, joten Olli lopetti pujottelun kesken. Siihen asti rata olikin hyvä. Olli ehti käydä putkellakin, joten tuli hylky. Tuomarina Rolli Schiltz - team Jumping S/M.

Yhteensä Team Finland 5 (Minna+Ruu, Outi+Olli, Kajsa+Tuima, Neon+Jenna) saivat vain 3 nollaa, joilla oltiin sijalla 54./91. Ei siis päästy finaaliin.

Lauantaina oli yksilökisojen vuoro. Me aloitimme agilityradalla, tuomarina Tráj Tamás - agility medium individual. Hypyn 3 siivekkeen kierrätystä mietin, mutta totesin, että takana olevan putken ja liikkumislinjojen takia vasemman siivekkeen takia kierrättäminen oli meille parempi vaihtoehto. Ja myös hypyn 8 ohjaus aiheutti mietintää, että pitäisikö tehdä jokin leikkaus. Lopulta päädyin vain puolivalssiin hypylle 7 ja näin pysyin samalla puolella koko ajan.  Pujotteluun vienti oli vaikea,kun putki oli takana. Lisäksi sitä ennen olevat hypyt tuottivat vaikeuksia. Lopulta pädyin tekemään viemään hypyt päällejuoksuina ja lähetin pujotteluun poispäin käännöllä. Radalla Olli oli menossa putkeen, mutta kilttinä koirana kääntyi huudostani. Pujottelun jälkeen taas poispäin kääntöjä ja vauhdilla maaliin.

Rata ei ollut parasta suorittamista, mutta sain sen kuitenkin menemään haluammallani tavalla. Harmikseni maalissa ilmoitettiin, että yksi rima oli tipahtanut. Jälkeen päin videolta totesin, että ei Olli osunut edes rimaan vaan rima putosi, koska Olli laskeutui siivekkeen jalaksen päälle. Ilman rimaa oltaisiin oltu 5. ja päästy finaaliin. Mutta jossittelu ei auta. Sijamme tuloksella 5 oli 27./174. Jäimme kärjestä 1,45 s.

Hyppyrata oli lähes sama kuin mineillä oli ollut. Tuomarina Peter Fee. Mineissä moni oli mennyt pujottelu/putki ansaan. Typerää, että medeillä oli molemmilla radoilla samanlainen pujotteluansa, ja kun se on vielä vaikea Ollille. Alla olevassa kuvassa piti siis mennä sinisestä putkestä kepeille. Ja lisähaastetta teki oranssikeppi keltaista putkea vasten. Niin ja tätä ennen radalla oli kohta, jossa ohjaajan piti mennä keltaisen putken ja keppien välistä. Myös minulla paita oli jäädä kiinni ensimmäiseen keppiin... Mutta noin muuten rata tuntui meidän radalta. Loppusuoran viimeinen käännöskään ei haitannut, kun tiesin, että voisimme olla siinä nopeampia kuin monet muut. Alku rata sujuikin todella hyvin. Kepeille vienti ei sitten vain onnistunut. Meni 2 väliin. Luulen, ettei Olli vain nähnyt ensimmäistä keppiä. Enkä sitä sinne lähtenyt viemään, koska pelkäsin putkea. Virheen jälkeen Olli lähti vetämään karusellia putkessa. Sehän on se paras este.

Hyppyradan haasteita

Sunnuntaina oli finaalit. Joukkueratoja on hauska seurata. Mutta ne eivät tuoneet niin paljon tunteita kuin yksilöradata .Eniten jännitettiin matkaseuralaisen ja treenikaverin Nipsun puolesta. Upeasti Anu ohjasi ja he olivat 4. ! Medien finaalissa oli hienoa suorituksia. Rata olisi sopinut myös meille... Voittaa oli Silvia Trkman ja Le. Maxeissa voiton vei Jenny Dam ja Lilli. That was awesome run. Grattis!

Paidan vaihto (huomaa kaulan rusketusrajat.. oli kuuma!)

Maanantaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Matkan varrella käytiin myös shoppaileen. Eikä ollut ongelmaa ottaa koiriakaan mukaan. 

Lentokentällä tuli pieni kiire, hiki ja paniikki. Auton jättö, kamojen raahaus lentokentälle ilman kärryä ja Nipsun saaminen koneeseen, ylibuukattu kone... huh, ja lento oli lopulta vielä myöhässä, joten ei olisi edes ollut kiire ja olisi ehtinyt edes sen yhden suklaalevyn ostaa. Lopulta olimme kuitenkin noin klo 24 Suomessa. Suomessa ei ollut yhtään sen viilempiä vaan vastassa oli 25 asteinen ilma!

Lopuksi täytyy vielä kiittää Tiia ja Janne hyvästä Suomen joukkueen huolehtimisesta sekä matkaseuraani Mariaa ja Anua ja tietysti kaikkia meitä kannustaneita. Agility ei tuntuisi niin hienolta, jos kannustajat puuttuisivat!

Suomessa ehdin olemaan noin 10 päivää, sitten on taas lähtö kisoihin, Tanskaan Pohjoismaiden mestaruuteen.