SM-kisat 2014 Tampere

Agilityn SM-kisoista on jo viikko. Aika on mennyt todella nopeasti, ja kisoista palautumisessa on mennyt myös hetki. Kropasta kyllä huomaa, että kolmen päivän kisaputki on rankka. Varsinkin, kun olen ollut flunssakin, joten fysiikkatreenit ovat jäänet viimeaikoina todella vähälle. Jaloissa siis tuntui etenkin tiistaina, että jotain tuli tehtyä viikonlopun aikana.

Päällimmäiseksi jäi kisoista mieleen Ollin kanssa yhdessä tekeminen. Se teki kaikki radat täysillä ja osasi ihan kaiken mitä halusin, ja kaikki kontaktiesteetkin meni lähes juuri niin kuin halusin. Lisäksi yleinen meininki oli todella hyvä ja oli aivan mahtavaa päästä kotiin lepäämään kesken kisojen (6 min ajomatka Hakametsän jäähallin viereen)!

13.6.2014 
Perjantaina otettiin molemmat startit. Agiradalla oli vähän jännitystä päällä. Huusin Ollin kääntymään riman päällä ja se tipahti. Ohjaus vähän lopahti ja puomin jälkeen Olli säntäsi putkeen vaikka minun piti kääntää edessä olevalle hypylle.

Hyppyradalle mentäessä keskityin täysillä suoritukseen. Radalla tuntui, että olin aika paljon Ollin tiellä. Kiire oli koko ajan. Suoritus oli kuitenkin huima! Voitimme kaikki 85 koirakkoa :) Omalle videolle rata ei tallentunut, mutta koirakuvien livestreamistä se näkyy kohdassa 1:36:50. Livestream oli muutenkin aivan mahtava, kun kaverit muuallakin kuin kisapaikalla saattoivat kannustaa ja nähdä suorituksemme heti.

 
14.6.2014
Lauantaina olimme mukana Tamskin medien joukkueessa.  Joukkueradan rata oli hyvin jouheva. Ollin kanssa oltiin ankkureita. Voittoon ei ollut enää mahdollisuuksia, mutta mitalisijoista taisteltiin. Saatiin erittäin hyvä tulos (oltiin neljänneksi nopein koirakko), mutta kun joukkueella oli 5 ja hyl alla niin se riitti joukkuesijaan 4. Koska kisat olivat Tampereella koirat olivat suurimmaksi osaksi kotona odottelemassa, joten joukkueen yhteiskuvakin jäi ottamatta.

15.6.2014
Yksilökisan karsintaradalla olimme jo aamusta, toisessa tustumiserässä. Hyppyrata oli Alen Marekovicin käsialaa. Ilmeisesti en ollut miettinyt rataa tarpeeksi hyvin sillä takaakiertohypyn jäkeen tajusin olevani ihan väärällä puolella. Onneksi ollaan treenattu myös vippauksia nin seuraavalle takaakierrolle sain sellaisen onnistumaan. Ajatus jäi vähän tähän mokaan ja seuraavista kuvioista vähän myöhästyin. Olli oli kuitenkin kuuliainen ja selviydyttiin nollana maaliin. Sijoituksemme oli 11, ja sillä starttasimme sitten finaaliradalle, jopa 2 sekuntia kirittävää kärkeen.

Finaalirata oli medeillä viimeisenä. Kävin kotona nukkumassa ja lenkittämässä Egonkin välissä. Laamasen rata osoittautui yllättävän vaikeaksi. 50 koirakosta vain 13 sai tuloksen ja näistä nollaratoja oli vain 3. Meille tuli hylky. Olin vähän myöhässä niin Olli viiletti putken väärään päähän. Pelkäsin taas vähän keinua enkä mennyt täysillä. Harmitti, kun en pystynyt parhaimpaani. Hieman helpotti ajatella, että eipä kovin moni muukana tuolla radalla pystynyt. Niin ja kooikeri kuitenkin voitti :D !

Viikon päästä onkin jo MM-karsinnat Rovaniemellä. SM-kisoista jäi into kisata, vaikka ennen kisoja tulikin mieleen, että miksi kisata, kun jännityksestä tulee niin paha olo. Onnistumiset ja se tunne, kun pääsee vetämään finaalirataa on vaan niin mahtava, että sen eteen kärsin paljonkin. Urheileminen on vaan niin hienoa ja antoisaa.