Se onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on
Se onnellinen treenin jälkeen ja parhaan ProDog:n lelun kanssa. Lelun, joka lentää kovaa, on ihanan karvainen ja sen kanssa on vielä superkiva revitellä, kun siinä on joustava käsilenkki.
Käytin Ollin taas Laioksella hoidossa. Taas yli 200 km ajelua, mutta mitäpä ei tekisi rakkaan koiransa takia. Aurinko paistoi ja olin onnellinen.
Ja Olli oli parempi ja siltä meneminen on nyt näyttänyt. Mekaaniset ongelmat eivät olleet palanneet. Sen sijaan hermostollista kireyttä oli vielä. Se vaikutta ylimenoalueisiin ja palleaan. Onneksi koko ajan ollaan menossa parempaan päin. Ja pieniähän nämä vaivat ovat, mutta agilitykoiralle kuitenkin merkitykselliä. Olli on herkkä koira, reagoi nopeasti ja kiihtyy nollasta sataan hetkessä, siksi sen toiminta vaikuttaa niin paljon hermostoon. Nämä piirteet tekevät siitä kuitenkin ihanteellisen agilitykoirani. Se on aina innoissaan ja se kuuntelee ohjauksia ja ottaa opikseen.
Olen myös miettinyt olenko treenannut liikaakin...? Varsinkin, kun nyt on ollut paljon puhetta agilityn haittavaikutuksista fyysisesti ja myös henkisesti. Esimerkiksi tämä blogiteksti ylikunnosta:
Vai mitä, jos olenkin nyt talven aikana treenannut liian vähän? Niin liika treenamisen toinen kääntöpuoli on treenaamattomuus. Nyt, kun olemme pitäneet taukoa, niin onko se vaikuttanut. Kun koiralle ei annakaan enää niin paljon aikaa niin se tylsistyy ja saattaa siitäkin stressaantua. Kuinka kauan aktiivinen koira jaksaa lepäillä kotona? Vai mitä lepo oikeasti tarkoittaa? Itse helposti sorrun siihen, että kun koira laitetaan levolle niin normi treeniajan teenkin siis jotain omia hommia, vaikka tuo aika olisi hyvä vietää edelleen koiran kanssa, tosin tehden jotain kevyempää, kuten metsälenkki.
Arkielämä ja elämänrytmi taitavat vaikuttaa koiran hyvinvointiin ja fyysiseen kuntoon kuitenkin eniten. Kroppa on monimutkainen kokonaisuus. Sen ongelmat eivät ole yksiselitteisiä vaan nivoutuvat toisiinsa. Parasta kuitenkin on, että kroppa pyrkii aktiivisesti parantamaan itsensä. Kunhan sitä muistaa huoltaa ja antaa niin kehon kuin mielen rauhoittua. Ja puhun siis ihmisestä ja koirasta. Ihmisen tunteet vaikuttavat vahvasti koirankin mielialaan. Ei koira murehtimalla parane.
Hymyile ja saat ystäviä,
väännä naama ruttuun ja saat ryppyjä
 |
| Olli hymyilee ilokorvillaan :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti