Vuodet kisatilastoina

Näin vuoden alussa on hyvä aina katsastaa mitenkä viime vuosi on mennyt. Meillä on yhteensä 7 kisavuotta 3-luokassa takana. Aika hyvin olemme vetäneen noin 50 starttia/vuosi ja nollaprosentti on pyörinyt 50 % kohdilla. Alla tarkempi taulukko muutoksista. Aluksi listasin vain Suomessa kisatut viralliset startit, mutta sitten tajusin, että arvokisastartit ja ulkomailla kisailut muuttavat kokonaislukuja merkittävästi, joten nekin ovat mukana taulukossa. Viime vuoteen mm. EO-karsinnat toivat ylimääräisiä "epävirallisia" lisästartteja. 

Toivon, että 2018-vuonna saamme olla terveitä ja pitää hauskaa agilityn parissa. Ja, että kaikki vanhat kisakaverimme voisivat myös olla mukana! <3 Uusia tuttavuuksia toki saa myös tulla :)

Norwegian Open 2017

Koska Ollin kanssa kisareissuja ei tällä vuodella ollut, niin päätin suunnata Norjaan. Meinasi tämänkin matkan lähtö olla vaakalaudalla, joten perille pääsystä olin erittäin onnellinen. Tämä vuonna kisa oli 3 päiväinen. Perjantai-illalla kisattiin ensimmäinen rata, jolla oli jaossa tiketit finaalipaikkaan. Lauantaina ja sunnuntaina oli myös karsintaradat sekä viralliset hyppy- ja agilityradat. Ja sunnuntaina oli tietty vielä finaalirata. 

 

Meillä meno oli jotenkin tahmeaa aluksi, oma rytmi ja Ollin vauhti oli isolla kentällä vähän hukassa. Radat oli huippukivoja, haastavia, mutta niissä oli hyvät linjat ja sai mennä täysillä. Tunnelma ja järjestelyt toimivat. Erittäin hyvä paikka hakea ison kisan kokemuksia ja testata mikä on oma taso. Mukana mm. pari maailmanmestarit ja muita menestyjiä. Karsintaradoilta (NO) pääsi 7 jatkoon, joten meiltä jäi finaalifiilikset kokematta. Mutta onneksi 5 koirakkoa palkittiin virallisilta radoiltakin niin hyvät tulokset palkittiin. 

Meidän tulokset: 

- Agirata (NO) 0, sija 15.

- Hyppyrata (NO) 0, sija 13.

- Agirata 0, sija 4. 

- Hyppyrata 5, sija 14. 

- Agirata (NO) 10, sija 43. 

- Agirata 5, sija 10. 

- Hyppyrata 0, sija 4. 

Tässä meidän parhaat suoritukset https://www.youtube.com/watch?v=jz7K3zIUXC8

Ei voi muuta kuin kiittää Ollia, että sain taas kokea yhden kisareissun lisää.

 #GoldenEaglenVoiminJaksaaLiikkua

Elämää eteenpäin

Ego on muuttanut jo hyvän aikaa sitten uuteen kotiinsa ja nyt minulla on virallisesti enää yksi koira omistuksessani. Olen niin helpottunut, että Ego on löytänyt super mahtavan kodin, jossa se saa olla huomiota ilman, että täytyy stressata. Meilläkin kotona on ilmapiiri parempi, Olli saa touhuta ja leikkiä rauhassa.

Agilityn treeni-intokin on palannut. Katsotaan, koska motivaatio nousee jälleen niin korkeaksi, että saan treenijuttuja tännekin.

Egolle kotia etsimässä

Kun omat voimavarani alkoivat loppumaan, karsin blogin kirjoituksesta. Siksi on ollut vähän hiljaista. Ollaan me kuitenkin treenattu ja kisattu. Kevät näyttää kuitenkin lupaavalta, nyt kun olen päätökseni tehnyt. Jospa Egolle vain löytyisi hyvä koti. 

http://www.kooikerhondje.fi/index.php/fi/kiinnostaako-koikkeri/aikuisvalitys

Ego toisinaan mitä mahtavin koira. Se on herttainen ja niin innoissaan, kun sen kanssa touhuaa. Mutta se ei tule Ollin kanssa toimeen. Vihdoin olen ymmärtänyt, että meille kaikille olisi parempi, jos Ego asuisi muualla. Ei olisi ärinöitä tai jännittyneitä tilanteita - saataisiin olla kaikki rennosti. 

Ego tulee ihmisten kanssa erinomaisesti toimeen. Se sopeutuu helposti erilaisiin tilanteisiin, ei hauku turhaan ja yksinolleessaan se ottaa niin rennosti ja kaikki on vaan kivaa. Se ansaitsee kodin, jossa se saa olla oma hymyileva itsensä. 

Treenataan uudestaan ja uudestaan

Johan on mennyt aikaa. Onhan tässä tapahtunut vaikka mitä, mutta blogiin asti ei ole päätynyt mitään. Olli on tehnyt muutamia nollia ja Ego pääsi 3-luokkaan! Ollilla on sitten jo 4 pentua 3-luokassa!

Syksyn aloitus oli intoa täynnä agitreeniä, nyt alkaa puhti loppumaan... Tuntuu, että kaikki on vain aloitettava alusta ja kehitystä ei näy. Masentavaa agia, kun jonkun asian treenaminen on jäänyt vähemmälle niin koira on unohtanut sen ja sitten joutuu aloittamaan alusta, eikä jaksaisi taas samaa rumbaa. Ollilla siis kontatkit taas kerran työstön alla... Ja toinen koira ei edes koskaan ole osannut ja sekin vähän mitä on, niin on näköjään unohtunut... ja sillä 1-2 kertaa viikossa treenaminen ei tunnu tuottavan tulosta, kun on 100 asiaa treenilistalla. 

Tässä vähän videota Egon treeneistä (käännöksiä ja juoksu A:ta), siitä kuinka taas on aloitettu alkeista, kun ei vaan suju niin hyvin kuin vain haluaisi.

MM-kisatkin meni ja pidin tiivisti kisakatsomoa kotosalla. Voi Suomen medit, kun veditte hienosti! Omatoimitreeniryhmällä järjestettiin Kaisalle MM-8 vapaa ilta. (ja samalla meillekin :) )

Juokse maalla!

Lauantaina minulla oli kisat ilman koiria. Varsinaisesti kisasin vain itseni kanssa; pääse maaliin ja saa kohtalainen aika. Tarkoitus oli yksinkertaisuudessaan vaan juosta ja mieluummin mahdollisimman kovaa. 

Tampere Countryside Marathon 30.7.2016 (http://juoksemaalla.fi/) tarjosin kiinnostavan juoksutapahtuman, jossa koko lenkkiä ei tarvinut juosta asfaltilla vaan reitti koostui osaksi sorapäällyisteisesti teistä. Lisäksi tarjolla oli marathonin ja puoli marathonin lisäksi tällaista vasta lenkkeilyn aloittaneita enemmän kiinnostava Myllyn lenkki, 12 km. Vielä, kun treenikaveri Tytti innostui ideasta, niin laitettiin ilmottautumiset menemään. 

Omasta juoksutausta voin sanoa, että olen surkea. Peruskuntoni on ollut todella heikko ja vasta agilityuran alkaessa tajusin, että sitä pitäisi kasvattaa. Viiden vuoden sisällä olen parantunut huimasti, mutta edelleen tosiaan jo testienkin mukaan voidaan todeta, että kuntoni on huono. Pisin matka, mitä olen yhtämittaisesti juossut, oli 10 km. Joten 2 km lisämatka tuntui oikein sopivalta haasteelta. 

Myllyn lenkki, 12 km

Sen verran olin valmistautunut, että vettä ja ruokaa oli tullut tankkattua pitkin viikkoa vähän varastoon. Kesän aikana oli mittariin kertynyt vain alle 20 lenkkiä vaikka tarkoitus oli harjoitellakin enemmän. Vähän jännitin niin kuin ennen suuria tapahtumia pitkin jännittää. Ehkä eniten huolestutti mitenkä juoksu kulkee. Välillä on ollut todella helppo juosta ja välillä taas ollut enemmän hankalaa. 

Päivä oli liiankin lämmin (noin 22 C) ja aurinkoinen. Startti oli klo 13. Asetuimme lähtöviivalle ja ponkaisimme pellon läpi matkaan. Ei ehditty kuin noin puoli kilometriä juoksemaan, kun pistäminen alkoi. Uskottelin itselleni, että 15 min jälkeen, kun kroppa lähtee käyntiin niin helpottaa. No, ei helpottanut. 

Suunnitelmissa oli aluksi lähteä rauhallisemmin liikelle ja pysyä peruskunnon sykealueilla millä kesän aikana muutenkin on juostu. Ensimmäisen juomapisteen (noin 3km) kohdalla tajusimme, että pitää kiristää heti vauhtia, jos halutaan päästä tavoiteaikaamme. 

Jossain kohdin pistäminenkin loppui ja pääsimme etenemään ihan mukavaa vauhtia. Loppumatka (noin 5 km) oli asfalttia ja siellä todelliset vaikeudet alkoivat. Sykkeet olivat hyvän aikaa olleet jo todella korkealla, aurinko porotti ja tuulikin oli lämmintä. Happi ei kulkenut ja pistäminen alkoi uudestaan. Sen voin sanoa, että en minä huono ollut, taistelin maaliin.

Aika 1:31 ylitti tavoiteajan minuutilla, mutta se hyväksyttäköön olosuhteet huomioon ottaen. 12 km ja matkalle jätetyt 1000 kcal ovat enemmän kuin ikinä ennen yhtäjaksoista suoritusta. Jostain se on kaikkien aloitettava ja olen iloinen, että pystyin tekemään oman henkilökohtaisen ennätyksen.

 

Montako nollaa tarvitaan, jotta nousee 2-luokkaan?

Serti-poika 

-   "Kolme riittää" sanoin Olli. 

-   "Tai sitten voi käydä tekemässä 11!" Ego pohti.

Ego sai viimeisen puuttuvan nollansa Tamskin iltakisoissa 20.7. Yllättävän monta starttia tuli ykkösissä otettua, yht. 17. Tämä siis siksi, että kontaktiesteet eivät olleet valmiita ja sitten kisoissa aina agiradoilla sattui jotain. Hyppyradat on aina mennyt hyvin, vain kahta hyppyrataa Ego ei ole voittanut. Ja kaikista 17 s 1-luokan startista nollia oli tosiaan 11 (nollaprosentti 64 %) ja hylkäyksiä vain 1 (9%). Aikaa tähän meni lähemmäs 8 kk (radoilla vietetty aika on sentään vähemmän ;D ) 

Vertailun vuoksi Olli on tehnyt 1-luokassa 19 starttia, joista nollia 3 (nollaprosentti 16%) ja hylkäyksiä 9 (47%). Aikaa Ollilla meni 3 kk. 

Viimeinen startti oli Huittisen Harrin käsialaa. Ei mikään helppo ykkösille. Seuraava hypäri olisikin ollut ihanan vauhdikas, mutta eihän me siihen päästy, ku seuraavaks kisataan 2-luokassa!!!

Pujotteluun vienti olikin aika vaikea, kun ei tuollaista kulmaa (niin että jään ulkopuolelle) olla treenattu. A-esteelle ei saanut kunnon vauhtia, kun käännös söi kaiken ja esteväli oli lyhyt. Puomin jälkeinen hypylle törkkäys oli myös haasteellinen, mutta meidän 2o2o-tekniikalla ei tuottanut ongelmaa. Radasta videon näette ehkä joskus myöhemmin.