sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tuplavoitto ja rata, jolta halusin enemmän

Näistä kisoista on jo aikaa, kisat käytiin siis 24.1.2015, järjestäjänä Tamsk, paikka SportDogPark. Jotenkin päivät ovat vain hurahtaneet ohi ja lisäksi en ole oikein halunnut edes puhua näistä kisoista. Jotenkin on outoa, että vaikka saadaan kaksi voittoa niin silti asiaa ei halua mainostaa, koska kisat kääntyivät kurjaan loppuun.

Kisapäivä lähti hyvin käyntiin Jari Helinin agilityradalla (B-rata, alla kuva). Rata oli menevä. Alku oli jotenkin ihanan yksinkertaisen vaikea. Lopulta päädyin valssiin heti 1-esteellä, jolloin Olli kääntyi kivasti ja tiesi heti minne suuntaan jatketaan. Suorituksemme ainoa miinus oli, että kontaktit tuli vähän läpi. Voitimme siis tämän radan.


Seuraavara rata (A-rata) oli Marja Lahikaisen tuomaroima. Olli puski puomista jälleen läpi, joten seuraavat käännöt olivat räpellystä. A-esteen kontakti sentään otettiin perusteellisemmin, mikä tarkoitti, että räpelsin taas seuraavan käännön, kun oli myöhässä. Päästiin silti voittajana maaliin. 

Kisat käytiin kahdella kentällä ja kaksi rataa 2 tunnissa oli tiukka tahti. Ennen hyppyrataa ehti vähän hengähtämään. Koska kyseessä oli hyppyrata, ei tarvitsisi murehtia kontakteista. Nyt siis mentäisiin täysillä. Halusin radalta enemmän. Halusin testata mihin pystytään ja testata jotain uuttakin. Alla olevassa kuvassa on Jari Helinin piirtämä rata. Hyppy"suora" vaikutti sangen mielenkiintoiselta ja halusin, että siitä suoriudutaan oikein hyvin ja suorilla linjoilla. Niinpä rataantutustuessa käytin suurimman osan ajasta miettien miten sen suoritan. Tämä tienkin kostautui, koska ei "helppoja" kohtia voi edelleenkään jättää huomioimatta. Lisäksi ehdin katsomaan minien suorituksia... liikaakin... Ei pitäisi vertailla ja analysoida liikaa. Parempi vain mennä suorittamaan omaansa. Taas kerran piti oppia tämäkin.

http://kiemurat.vuodatus.net/lue/2015/02/tamsk

Lopulta päästiin radalla. Alku näyttikin tältä. https://www.youtube.com/watch?v=sfvD31gvf6s&feature=youtu.be. Ongelma on tullut esiin nyt myöhemminkin. Paljon olen saanut pohtia tätä asiaa monien taitavien agilitaajien kanssa. Kiitos siitä! Minun täytyy kuitenkin vielä saada ajatustyö päätökseen ja kokea eri tilanteita. Ei agility voi olla ikinä helppoa.

Rata antoi tämänkin jälkeen enemmän. Erittäin huonolla pers jätöllä sain Ollin 6 hypyn ohi (note: muista kääntää pää ja katsoa koiraa pers jätössä.) Sitten hilpaistiin 12 esteelle, jossa tyhmästi meinasin heittää Ollin takana leikkauksella putkeen. Eihän se kääntänyt tarpeeksi vaan meni väärästä päästä sisään. Esteet 14-19 suoritimme niin kuin pitikin, suunnitelmien mukaan hyvillä linjoilla, takana ohjaten, jolloin en ollut Ollin tiellä hidastamassa. Mutta sitten näiden kaikkien kömmähdysten jälkeen tuli se suurin moka. En juossut tarpeeksi kovaa ja olin jo alunperinkin tehnyt väärän arvion. Olli ei käänny putkista, joten putken 20 jälkeen otin Ollin jaloilleni yrittäessäni työntää sitä ulkokaaressa kepeille. Ei näin! Hävetti hirmuisesti. Miten ihmeessä koko "enemmän ja kovempaa" ajatukseni oli saanut minut tekemään niin tyhmän ratkaisun, että en tajunnut yhteentörmäämisen vaaraa. Onneksi mitään ei käynyt. Oma mieli koki vain ison kolauksen. Koiran turvallisuus on aina mennyt edellä ja nyt tein jotain niin tyhmää. Lohdutukseksi voin sanoa itselleni, että en ole vieläkään keksinyt mitenkä olisin koko tuon kohdan saanut suoritettua. Jotta olisin päässyt putken toiselle puolelle siis sisäkaareen kepeille vietäessä olisi pitänyt tehdä valssit 16, 17 ja 19 esteillä ja silloin rata ei olisi ollut niin sujuva. Välillä kuitenkin pitäisi vain hyväksyä se.

Lopulta sain siis mitä halusin viimeiseltä radalta, en vain tajunnut mitä halusin, enkä olisi siis sitä  halunnut. Ehkä kuitenkin tämä oli parempi näin. Kotikisat on hyvä paikka oppia ja kuitenkin säästyttiin todellisilta vammoilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti