European Open 2014 Unkari

Määränpäänä oli Unkarin Tazar. Matkaan lähdettiin keskiviikko aamuna tai oikeastaan jo aamuyöstä. Matkaseurana Maria+Luna ja Anu+Nipsu. Lensimme Wieniin, koska se oli edullisempi ratkaisu kuin Budapest formulakisojen aikaan. Nähtiin, että Olli ja Luna pakattiin mukaan. Se helpotti hieman lentostressiä. Nipsu matkasi matkustamossa. Kun saimme koirat, Olli oli hieman levoton. Ilmeisesti häkkiä ei oltu kannettu kovin tasaisesti ja lämpötilakin oli suht korkea.

Wienissä matkaa jatkettiin vuokra-autolla, isolla farkulla. Saimme juuri ja juuri mahdutettua kaikki tavarat koirineen autoon.

 

Turistit Balaton järvellä

Hotellimme oli Kaposvar -kaupunkin keskustassa. Saimme nauttia jalkapallonuorille suunnastusta ulkotapahtumasta ja konserstista sekä kirkonkelloista. Kirkonkellot löyvät parhaimmillaan jopa 80 kertaa putkeen. Mutta kun on tarpeeksi väsynyt eivät tällaiset pikku metelit haittaa.

Torstaina oli sitten treenit. Esteet olivat laadukkaat smartin esteet ja pohja oli hieman huonosti hoidettu nurmi. Nurmeen tottumattomana oli vähän, kun pohja ei ollut aivan tasainen ja hieman epätasalaatuinen, mutta koska ei satanut niin pitoa siinä oli tarpeeksi. 

Lenkkimaasto näytti tältä

Odottelua varjossa, lämpötila parhaimmillaan noin 35 astetta

 Sitten itse kisaamiseen. Perjantaina aloitettiin joukkueradoilla. Agi ja hyppyrataan tutustuttiin aamulla ja suoritukset olivat sitten pitkin päivää. Aloitimme agiradalla. Tuomarina Veronika Hedenry. Rata tuntui suht perusradalata. Infossa oli sanottu, että ei aloiteta ennen aikataulun osoittamaa aikaa. Tämä ei sitten ihan pitänyt paikkaansa. Joten kun saavuin paikalle lämmittelylenkiltä ja aloin tarkkailemaan, että koska olisi meidän vuoro, niin tajusin, että olemme seuraavat. Enimmäkseen sitten hoin itselleni, että osaan kyllä radan vaikka en ehdi sitä enää päässä kelaamaan ja että nyt vaan suoritetaan.

Radasta en muistanut enää suorituksen jälkeen mitään. Me vain mentiin, se tuntui niin hyvälle! Tällä suorituksella oltiin 4. lähes 350 koirakon joukosta :)

Hyppyradassa oli yksi omituinen kohta, pujottelun jälkeinen vienti putken pään ohi hypylle. Luulin, ettei se tuottaisi Ollille ongelmia. Kuitenkin lähdin rynnimään putken pään ohi liian aikaisin ja liian nopeasti, joten Olli lopetti pujottelun kesken. Siihen asti rata olikin hyvä. Olli ehti käydä putkellakin, joten tuli hylky. Tuomarina Rolli Schiltz - team Jumping S/M.

Yhteensä Team Finland 5 (Minna+Ruu, Outi+Olli, Kajsa+Tuima, Neon+Jenna) saivat vain 3 nollaa, joilla oltiin sijalla 54./91. Ei siis päästy finaaliin.

Lauantaina oli yksilökisojen vuoro. Me aloitimme agilityradalla, tuomarina Tráj Tamás - agility medium individual. Hypyn 3 siivekkeen kierrätystä mietin, mutta totesin, että takana olevan putken ja liikkumislinjojen takia vasemman siivekkeen takia kierrättäminen oli meille parempi vaihtoehto. Ja myös hypyn 8 ohjaus aiheutti mietintää, että pitäisikö tehdä jokin leikkaus. Lopulta päädyin vain puolivalssiin hypylle 7 ja näin pysyin samalla puolella koko ajan.  Pujotteluun vienti oli vaikea,kun putki oli takana. Lisäksi sitä ennen olevat hypyt tuottivat vaikeuksia. Lopulta pädyin tekemään viemään hypyt päällejuoksuina ja lähetin pujotteluun poispäin käännöllä. Radalla Olli oli menossa putkeen, mutta kilttinä koirana kääntyi huudostani. Pujottelun jälkeen taas poispäin kääntöjä ja vauhdilla maaliin.

Rata ei ollut parasta suorittamista, mutta sain sen kuitenkin menemään haluammallani tavalla. Harmikseni maalissa ilmoitettiin, että yksi rima oli tipahtanut. Jälkeen päin videolta totesin, että ei Olli osunut edes rimaan vaan rima putosi, koska Olli laskeutui siivekkeen jalaksen päälle. Ilman rimaa oltaisiin oltu 5. ja päästy finaaliin. Mutta jossittelu ei auta. Sijamme tuloksella 5 oli 27./174. Jäimme kärjestä 1,45 s.

Hyppyrata oli lähes sama kuin mineillä oli ollut. Tuomarina Peter Fee. Mineissä moni oli mennyt pujottelu/putki ansaan. Typerää, että medeillä oli molemmilla radoilla samanlainen pujotteluansa, ja kun se on vielä vaikea Ollille. Alla olevassa kuvassa piti siis mennä sinisestä putkestä kepeille. Ja lisähaastetta teki oranssikeppi keltaista putkea vasten. Niin ja tätä ennen radalla oli kohta, jossa ohjaajan piti mennä keltaisen putken ja keppien välistä. Myös minulla paita oli jäädä kiinni ensimmäiseen keppiin... Mutta noin muuten rata tuntui meidän radalta. Loppusuoran viimeinen käännöskään ei haitannut, kun tiesin, että voisimme olla siinä nopeampia kuin monet muut. Alku rata sujuikin todella hyvin. Kepeille vienti ei sitten vain onnistunut. Meni 2 väliin. Luulen, ettei Olli vain nähnyt ensimmäistä keppiä. Enkä sitä sinne lähtenyt viemään, koska pelkäsin putkea. Virheen jälkeen Olli lähti vetämään karusellia putkessa. Sehän on se paras este.

Hyppyradan haasteita

Sunnuntaina oli finaalit. Joukkueratoja on hauska seurata. Mutta ne eivät tuoneet niin paljon tunteita kuin yksilöradata .Eniten jännitettiin matkaseuralaisen ja treenikaverin Nipsun puolesta. Upeasti Anu ohjasi ja he olivat 4. ! Medien finaalissa oli hienoa suorituksia. Rata olisi sopinut myös meille... Voittaa oli Silvia Trkman ja Le. Maxeissa voiton vei Jenny Dam ja Lilli. That was awesome run. Grattis!

Paidan vaihto (huomaa kaulan rusketusrajat.. oli kuuma!)

Maanantaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Matkan varrella käytiin myös shoppaileen. Eikä ollut ongelmaa ottaa koiriakaan mukaan. 

Lentokentällä tuli pieni kiire, hiki ja paniikki. Auton jättö, kamojen raahaus lentokentälle ilman kärryä ja Nipsun saaminen koneeseen, ylibuukattu kone... huh, ja lento oli lopulta vielä myöhässä, joten ei olisi edes ollut kiire ja olisi ehtinyt edes sen yhden suklaalevyn ostaa. Lopulta olimme kuitenkin noin klo 24 Suomessa. Suomessa ei ollut yhtään sen viilempiä vaan vastassa oli 25 asteinen ilma!

Lopuksi täytyy vielä kiittää Tiia ja Janne hyvästä Suomen joukkueen huolehtimisesta sekä matkaseuraani Mariaa ja Anua ja tietysti kaikkia meitä kannustaneita. Agility ei tuntuisi niin hienolta, jos kannustajat puuttuisivat!

Suomessa ehdin olemaan noin 10 päivää, sitten on taas lähtö kisoihin, Tanskaan Pohjoismaiden mestaruuteen.

Agirotu 2014 Janakkala

Käytiinhän me agirodussakin 5.-6.7.2014 Janakkalassa. Kisat tosin meni Ollin kanssa kontaktiestetreeniksi. Päivä oli piiiiitkä, koska ensimmäinen startti oli jo 7.30 ja viimeinen venyi iltaan asti. Pitkän päivän lisäksi oli kuuma, joten viimeisellä radalla puhti oli poissa vaikka teltassa sain hetken keskellä päivää nukuttuakin.

Ensimmäinen rata oli Viitasen käsialaa, ei mitenkään helppo. Mutta mokasin ensimmäisellä rimalla, kun jäin katsomaan, että putkeen mentäessä oli koirat ruopinu oikein urat. Tätä pohtiessa normaalilähtörutiini jotenkin unohtui, kun ajatus oli, että pitää tehdä kunnon käännös. Kutsuin Ollin ja ilmalennon aikana heilautin käsiäni ja rima tuli alas. Pienen ajatuskatkon jälkeen sain taas radan kulkemaan. Tehtiin jopa viski -ohjaus, kun mikään muu ei tuntunut luentavalta. Niin ja ne kontaktit otin sitten normaalia paremmin. Tuloksena nopein 5, ja sillähän pääsi vielä finaaliradalle.

Finaaliradan tuomaroi Bob Griffin. Ulkomaalaisille tyypilliseen tapaan alku oli vähän jännä, kun ei saanutkaan hypätä perinteisesti vain suoraan. Jännitin, että ehdinkö pers jättöön puolivalssin jälkeen, mutta sain jalat liikkeelle. Muutenkin rata sujui erittäin tehokkaasti. Ainoa moka kostautui hylyksi, kun A:n jälkeen yritin vekata, mutta tein sen liian tehokkaasti ja Olli luku sen takaakiertona.

Viimeiselle radalla en jaksanut lämmitellä senkään edestä, ja kun en lämmittele, en ole parhaimmillani, en edes pääse siihen fiilikseen. Rata näytti  tosi kivalta ja selkeältä. Tuomarina siis Ritva Herrala. Mutta jo rataan tutustuessa huomasin, että olihan siinä paljon kohtia/linjauksia mitä piti kuitenkin miettiä. Ensimmäinen virhe tuli kepeillä. Minusta syötin sen ihan järkevästi sinne, mutta videolta huomaa, että olen edellä. Loppuradan yritän saada kunnon 2on2offit, mutta ne ei onnistu ja rytmi katoaa. Viimeisillä esteillä yritän takanaleikkausta, mutta Olli ampuu putkeen kuin tykki. Miksi en sitä putkea tajunnut ja tehnyt vain valssia.

Sunnuntaina olikin sitten Egon vuoro. Itse olin ristiäisissä kummina, välillä on vaan asioita laitettava tärkeysjärjestykseen. Jotta joukkue saatiin kasaan niin Petri sai mennä Daven lisäksi Egolla. Veljesten lisäksi mukana oli Ollin lähisuvusta pari muuta nuorta urosta. Ego meni hyvin ja kuunteli ohjausta, vaikka ei ennen ole noin isossa tapahtumassa ollutkaan. Kooho-möllit agirodussa. 1. osuudella Cola, toisena Dave, kolmantena Kossi ja ankkurina Ego. Ego siis kohdasta 2:20 eteenpäin. Yksi kielto virhe vain tuli :) Koko joukkue oli sijalla 10.

Aina pitää loikata isosti. Kuvaaja Suvi Tyynismaa

MM-karsinnoissa unelmat todeksi

Minä ja Olli päästiin maajoukkueeseen! Me päästiin joukkueeseen sijalta 2., mikä tarkoittaa, että edustamme Suomea sekä yksilöissä että joukkueessa Pohjoismaiden mestaruuskisassa Tanskassa 9.-10.8.2014 ja Maailman mestaruuskisoissa Luxenburgissa 11.-14.9.2014!

MM-karsinnat olivat Rovaniemellä 28.-29.6.2014. Matka alkoi perjantai aamusta ja päättyi maanantai iltana kotona odottavaan shampanjaan. Olli nukkui matkat autossa hyvin rauhallisesti. Kisat järjestettiin Ounashallissa ja vieressä oli todella hyvät kävelymaastot. Metsässä kulku rauhottaa kisapäiviä. Muutenkin järjestelyt olivat hyvät ja hotellihuoneeseenkin oli vain 15 min kävelymatka.

Lauantai alkoi hyppyradalla. Onneksi maxit aloittivat niin pystyin nauttimaan hotelliaamiaisen. Livestremistä vakoiltiin vielä mitenkä rata meni ja sitten kisapaikalle. Radassa tarvittiin vauhtia ja tarkkuuttaa, tykkäsin. Radalla mennessä jännitti. Tiesin, että voisin saada hyvän tuloksen. Keskityin kuitenkin täysillä suoritukseen ja lopputulokseen ole tyytyväinen. Sain vietyä radan siististi läpi. Viimeiset esteet jännitti eniten ja valsista ei tullut puhdasta. Tällä suorituksella olimme 2. Voittajaan oli eroa 0,57 s. Pisteitä saimme siis 44,30. Tärkeintä kuitenkin oli, että nyt oli paikka sunnuntaille!

Ennen agirataa oli piiiitkä odotus. Väsyin ja sitten piti kerätä itseni uudestaan. Mielestäni onnistuinkin. Agiradalla lähdimme hyvällä vireellä. Agiradan piirustuksessakaan ei ollut mitään vikaa. Putkissa kuitenkin oli. Ne olivat ilmeisesti liian pimeitä hämärähkössä hallissa ja liian mutkalla. Osa koirista hidasti tai otti jopa kiellon. Ollikin hieman hidasti. Mutta se ei meidän isoin ongelma. Isoimmaksi ongelmaksi muodoistui valssi heti kolmannella esteellä. Käänsin itseni liian aikaisin ja Olli kääntyi mukana. Typerä virhe minulta, eikä edes ensimmäinen kerta. Loppu rata meni ihan ok ja nekin kohtat, joita jäin miettimään, koska tein ne erilailla kuin muut, menivät hyvin. Kontakteja en jaksanut pysäytellä, koska se ollut kuulunut suunnitelmiini. Ehkä olisi pitänyt, kun tulossa on monet kisat, joissa en niin voi tehdä. Tuloksissa olimme 42. Virheen takia jäimme ilman pisteitä. Yhteistuloksissa olimme tässä vaiheessa 4.

Sunnuntai alkoi agilityradalla. Jännitti taas uusi päivä. Olin liian tietoinen siitä, että hyvillä tuloksilla olisimme joukkueessa. Pujottelun lopussa en ollut tarpeeksi rohkea ja vienti keinulle oli epämääräinen,mutta sain pelastettu. Putki / A-este erottelussa luotin liikaa Olliin, ei se yleensä mene putken päähän, joka jää minun ja kontktin väliin. Mutta sainhan sen menemään sinnne, kun otin kiinni ja vedin. Olin pohtinut, että siinä pitää odottaa ja antaa Ollin tehdä valinta, mutta kun oli kiire. Rata päättyi siis tähän ja hylyn takia en päässyt tekemään sitä loppuun.

Sunnuntain toinen rata oli hyppyrata. Radalla piti juosta täysillä, että siitä selvisi. Sain väännettyä nollaan. Karjuin Ollille ja se taisi hidastaa vauhtiaankin tai ainakaan loppu ei ollut yhtään rento. Sain kuitenkin juostua ja käännettyä Ollin sinne minne pitikin. Radalla oltiin tuloksissa 5. Voittajasta jäätiin 1,6 s ja pisteitä saatiin 33,90. Olin huippu iloinen aluksi nollasta. Sitten jäin miettimään, ettei se ollut hyvän mielen nolla, ja sitten mietin, että viimeisellä pitää tehdä nolla, ja mitä jos siitä tulee samanlainen. Onneksi finaaliin oli vielä hetki aikaa. Kun sain ajatukset selviksi ja näin maksien onnistumisia oma mielenikin parani.

Yhteistuloksissa oltiin tässä vaiheessa 7. En katsonut tuloksista muuta kuin lähtöjärjestyksen; missä välissä menin ja ketä muita oli kärjessä. Tiesin, että hyvällä tuloksessa voisin olla kärjessä, huonolla ei oltaisi joukkueessa. Rata näytti pelottavan paljon meidän radalta. Tutustumisen jälkeen alkoi taas oman vuoron odotus. Yhtäkkiä olikin aivan todella hyvä fiilis. Tiesin, ettei ollut mitään menetettävää, ja että voisimme vain yrittää parhaamme. Sen me todellakin sitten teimme. Kontakti ja kaikki sujui, Olli jaksoi vielä viimeiselläkin radalla olla SUPER! <3 Voittohumun jälkeen selvisi, että olimme voittaneet tämän radan ja saaneet 50 pistettä. Lopullinen pistemäärämme oli 128,20.

Radan jälkeen palkkasin Ollin ulkona ja sitten ryntäsin sisälle jännittämään. Lopulta alkoi selvitä, että olisimme joukkueessa! Todellakin, ja kun viimeinen koirakko oli mennyt, selvisi, että olimme toiseksi parhaita. Onnitteluja ja haluksia tuli enemmän kuin odotin. Lopulta pääsin vielä juoksemaan kunniakierroksen muiden joukkueen jäsenten kanssa. Olen jo monta kertaa katsonut vierestä, kun muut riemuitsevat ja silti, en osannut odottaa sitä onnea. Olin isosti onnellinen! Sitten pääsin vielä sovittamaan maajoukkuetakkia ja samalla otettiin valokuva. Sitten vielä sopimusta tekemään. Maijulle kiitos Ollin jäähdyttelystä.

Minien jälkeen odotimme jonkin aikaa palkintojen jakoa. Suurin osa yleisöstä oli jo lähtenyt, kun kellokin oli jo yli kahdeksan. Palkinnoille ja joukkueeseen pääsivät:

Minit:
Anni Komulainen ja shelam Ralli
Petri Heinonen ja shelam Blitz
Iida Vakkuri ja shelam Hunni
Annina Myllyaho ja parson Elmo (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Jenna Caloander ja shelam Neon (joukkuekilpailun varakoirakko)
Medit:
Ville Liukka ja espves Ronja
Outi Harju ja koohon Olli
Sanni Kariniemi ja shelam Goa
Sanna Lehtonen ja espves Dia (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Taneli Ikäheimo ja mudi Pantse (joukkuekilpailun varakoirakko MM-kilpailuissa ja PM-joukkuekilpailussa)
Maija Majanen ja espves Mökö (joukkuekilpailun varakoirakko PM-yksilökilpailussa)
Maksit:
Janita Leinonen ja borcol Fu
Raisa Vähätalo ja borcol Repo
Tuulia Liuhto ja borcol Pirtu
Jaakko Suoknuuti ja borcol Zen (joukkuekoirakko, MM-yksilökilpailun varakoirakko)
Pekka Perälä ja borcol Spot (joukkuekilpailun varakoirakko)

Lopuksi haluan kiittää matkaseuraani Mariaa ja Lunaa, treenikaveitani (+Tamsk) sekä kaikkia teitä ihania ihmisiä, jotka olette kannustaneet minua ja iloinneet menetyksestämme!